Kiuruveden Maalaiskaupunginteatteri: Peräkamaripojat

Kolmen tunnin kolean odotuksen jälkeen Kiuruveden Peräkamaripojat pamahtaa kuin hullumainen ja vieraskutoinen villi länsi. Roisto ja koko iso ryhmä mennä viuhtovat päätä pahkaa sinne, tuonne ja takaisin. Kohtauksessa on kieltämättä ripeyttä, jota Heikki Luoman mainiolta tekstiltä muutoin hukataan hajanaisuuteen, seisahtuneisiin vuoropuheluihin ja roolien ulkokohtaisuuteen. Toki Kari Kankaanrannan ohjauksessa on tehty tuhdisti töitä, eikä muunnetun sovituksen tulosta tekisi mieli hirveästi moittia.

Kun kuulutus kertoo ensin puoliajan kestävän tunnin ja 40 minuuttia, katselee kuitenkin jo viimeistään kolmen vartin päästä sekä kelloa että lähestyviä sadepilviä. Näyttämöllä tapahtuu sykkeittä, sekavasti ja vaivalla. Onneksi Kuusniemen kunnan seikkailut, juonittelut, humalat ja ihastukset ovat useille katsojille selvillä televisiosta, mikä auttanee kokoamaan rikkinäistä palapeliä.

Eerolassa on laaja näyttämö ja ruma lavastus. Keskeisinä jököttävät baari ja telttamainen rakennelma, jonka seinämää väsyksiin asti avataan ja suljetaan, jotta päästään kurkistamaan eri kamareihin, kuten poliisille ja kunnanvirastoon.

Tv-ryhmä tekee ohjelmaa Kuusniemeltä roolileikin tapaan. Toimittaja ryhtyy baariapulaiseksi ja baariapulainen Paukku muun muassa valekanttoriksi. Vanha kanttori Piiparinen ajaa tietysti mopolla ja ryyppää käsittämättömiä määriä, kunnes rakastuu.

Pareja löytyy monta. Tähän panostetaan. Kunnallinen kiemura, konnuus maakaupoissa jää sivujuonteeksi, jota kuitenkin on kuljetettava matkassa – sen verran korostuva elinkeinoasiamiehen osa on.

Henkilöohjaus ei onnistu, olkoon että maratonkesto alkaa tehdä hahmoista tuttuja. Esityksestä kehkeytyy eräänlainen epätietoinen farssi. Huumoria ei tapaa, reksiviittaa kyllä. Näyttelijäntöistä erottuu kärjessä hermostuneen yliampuva Piiparinen. Tapani Lappalainen onnistuu sinänsä, mutta peilaa samoin tein myös toteutuksen sekoilevaa ja epäuskottavaa yleisilmettä.

Rauhallisemmista tyypeistä erottuvat ainakin pehmeänjämerät poliisit (Tero Rönkkö, Anu Hietapelto). Tv-ryhmän ”pomo” Närhi eli Erkki Remes on olemuksella mukana.

Marjut Nousiaisen Paukku on melko luonteva kaupunkilaistyttö ja oikea kanttori Hellä (Leena Varonen) osuva vastakohta. Pojissa (lähinnä Heikki Nousiainen, Harri Husso, Tapani Lahti) näkyy kyläläisnuorison katsantoa. Teija Ratisen Hillevillä on asiaankuuluvasti aikuispoikaansa sitovaa rivakkaotteisuutta. Tommi Pesosen Sulander, kunnanmies, revittelee kuin repale tuulimylly myrskyssä, niin hädässä ja tosissaan että ”tyynnyttävä” tunnustuskin on paikallaan.

Teppo Kulmala