Kuopion kaupunginteatteri: I Hired a Contract Killer

Kuopion kaupunginteatteri

I Hired a Contract Killer

Kantaesitys 28.1.

Kuopion kaupunginteatterin kevään toinen ensi-ilta on jo lähtökohdiltaan jännittävä. Tekstinä on Aki Kaurismäen I Hired a Contract Killer (1990) ja ohjaajana tšekki Miroslav Krobot, jonka edellinen Kaurismäki-sovitus Mies vailla menneisyyttä (2010) niitti palkintoja Krobotin kotimaassa.

Viisi vuotta sitten Krobot sovitti suomenkielisen elokuvan tšekinkieliseksi näytelmäksi. Tällä kertaa englanninkielisestä elokuvasta on kehkeytynyt suomenkielinen näytelmä. Tekstin on kääntänyt tyylikkäästi Kari Senius.

Kaurismäen yönmusta komedia kertoo Henri Boulangerista, työnsä menettävästä virkamiehestä, joka on liian epäonninen edes saamaan itseään hengiltä. Niinpä hän palkkaa tehtävään ammattilaisen – huomatakseen että haluaa sittenkin elää.

Ohjaaja Krobot on rakentanut esityksen sisään toisen esityksen. Henri Boulanger (Pekka Kekäläinen) ei olekaan arkinen konttorirotta vaan arkinen orkesterin kakkosviulisti, joka saa potkut kesken W.A. Mozartin Taikahuilun.

Saamaton soittaja ei kuitenkaan osaa lähteä. Niinpä I Hired a Contract Killerin juonenkäänteet limittyvät yhteen Elina Kemppaisen sovittamien Mozart-otteiden kanssa.

Viskin ja odottamattoman elämänhuuman päihdyttämä Henri löytää rakastettunsa Margaretin (Katri-Maria Peltola) orkesterista. Sieltä nousevat valokeilaan muutkin tarinan henkilöt laulusolisteista murhaajaan.

Minulle ei pitkän pohtimisenkaan jälkeen selvinnyt, miksi I Hired a Contract Killerin vastapariksi oli nostettu juuri Taikahuilu.

Ehkä täytyy vain todeta, että teokset törmäävät toisiinsa terävillä särmillä ja jäävät hiertämään katsojan aivoja. Tähän viittaa näytelmän käsiohjelma, jossa Aki Kaurismäen yrmeät kasvot on ujutettu Mozartin puuteroidun peruukin alle.

Siinä missä Henrin ja Margaretin kahdenkeskinen maailma on vähäeleinen, orkesterimaailman puolella katsojaa pommitetaan kliseillä: on parodiaa klassisesta musiikista, hassuja hattuja ja tietenkin jumalallinen väliintulo.

Orkesterilaiset häilyvät jossakin ihmisten ja karikatyyrien välimaastossa. Makoisimmat naurut antaa Virpi Rautsialan järjestäjä, joka todellakin järjestää.

Lavastaja Andrej Durik on rajannut pienen näyttämön vieläkin pienemmäksi. Takaseinustalla ränsistyneet kodinkoneet luovat alkuperäisteoksen tunnelmaa, muuten nuottitelineet täyttävät suuren osan tilasta.

Vähän enemmän ilmaa olisi saanut olla hienon pääparin ympärillä kuvaannollisestikin. Henri ja Margaret tuntuvat jäävän puristuksiin. Ehkä se on tarkoituskin: Kekäläisen Henri Boulanger on nöyrästi ja hienovireisesti väärässä esityksessä, ollut koko ikänsä.

Krobotin toive on, että tarina ei unohtuisi seuraavaan aamuun mennessä. Tässä hän onnistuu.

I Hired a Contract Killer on epäilemättä näytelmä, josta toiset innostuvat ja jota toiset eivät voi ymmärtää. Kaurismäki-fanien ei kannata odottaa elokuvan maailmalle uskollista tulkintaa, eikä täydellistä kokemusta voi luvata Mozart-faneillekaan.

Silti ja ehkä juuri siksi: tällaisia henkisiä hyppyjä soisi näkevänsä useamminkin.