Kuopion kaupunginteatteri: Leskikullat

Ensi-ilta Maria-näyttämöllä 2.11.

Onko kiusallisempaa ja kielletympää hedelmää kuin vanhusten seksi – varsinkin lesken kohdalla? Kysymyksen äärellä soutavat ja huopaavat Leskikultien ystävät Ida (Katri-Maria Peltola), Lucille (Katriina Hyvärinen) ja Doris (Annukka Blomberg).

Näyttelijät ovat ystäviä tosielämässäkin, mikä välittyy lavan kemiasta ja piruilusta. Rouvilla nauru ja riita ovat yhtä herkässä, vaikka melankolia kuinka potkisi päähän.

Näytelmän jännitteet polkaisee käyntiin Idan orastava halu uuteen elämään. Kaipuun ja syyllisyyden cocktail on räjähdysherkkä sekoitus, eikä leskitoverien kärhämä tee dilemmaa yhtään helpommaksi. Pidättyvä Doris ja huikenteleva Lucille paradoksaalisesti sekä kampittavat että tukevat Idaa niin myötä- kuin vastamäessä. Juttua hahmoilla riittää, mutta suoralle puheelle ollaan valikoivasti kuuroja.

Teatterikone puksuttaa esityksen alun hitaasti eikä nappaa mukaansa, kunnes vierailu hautuumaalle iskee tuoretta kipinää näyttelijöihin. Leskimies Samin (Pekka Kekäläinen) sisääntulosta lähtien rouvien jääräpäisyys ja tunteet kihisevät kuin kiukailla. Repliikkien ja toiminnan uusi imu kantaa kohelluksen harteillaan.

Pekka Laasosen näpeissä ohjaus makustelee myös harkituilla pausseilla. Sinatran ajaton jazz pehmittää näytelmän raskaita teemoja, samoin optimaalinen määrä tilannekomiikkaa. Sanattomuudelle ja hahmojen epäröinnille Laasonen on myös pyhittänyt oman aikansa roisin huumorin keskellä. Lopputulos ei silottele rouvien elämää, mutta asettuu heidän puolelleen pikkumaisuudet unohtaen. Keston puolesta olisi silti voinut uhrata jotain pientä pois.

Terttu Savolan suomennoksessa on kauneusvirheensä: yltiömuodollinen itärannikon puhe särähtää aluksi korvaan, ennen kuin katsoja tottuu puherytmiin. Kaikki anglismit eivät sovi suomalaiseen suuhun, mutta rouvatrio pelastaa tämän tekstin erinomaisella rytmityksellä.

Nimiroolien vahvuus tekee näytelmästä verevän. Roolitöistä persoonallisimmaksi nousee Annukka Blombergin Doris, jonka nyanssit ovat herkkyydessään upeita. Blomberg suorittaa katsojalle täyden aseistariisunnan tuomalla hahmonsa solmut vivahteikkaasti esiin. Yhtä kirkkaasti loistaa maanläheinen Kekäläinen Samin hahmossa, jonka läsnäolossa on vaiteliaan, ujon miehen voimaa.

Rikkana silmään pistää Mildredin (Natalil Lintala) käheän vampin rooli. On makuasia, toimiiko hahmon funktio keventäjänä vai meneekö rooli sen ratkaisevan sentin verran yli.

Aleksi Paalimäki