Laahus on tylsää katsottavaa

Lauri Kokkonen

Laahus

Ohjaus Poleenin Teatteriin: Kari Kinnaslampi

Poleenin Teatterin Laahus-näytelmä kompastuu turhaan laahaukseen. Ohjaajavieraan Kari Kinnaslammen versio Lauri Kokkosen lämminhenkisestä klassikkokomediasta on pitkäveteistä katsottavaa. Näytelmä olisi kaivannut reipasta tiivistämistä.

Meno näyttämöllä on välillä niin verkkaista, että kukkakauppiaan (Kyllikki Kääriäinen) punaisen juhlamekon laahuskin nuolee nopeammin lattiaa. Näytelmä tuli Poleenin ensi-iltaan pari viikkoa sitten.

Kinnaslammen ohjaus kunnioittaa alkuperäistä tekstiä ja piirtää elävää ajankuvaa sodanjälkeisen Suomen pienistä ihmisistä. Kaikki on herttaisen vanhanaikaista lavastusta myöten, mutta pitääkö sen olla myös tylsää ja hidastempoista?

Keskiössä on turhamaisuuksissaan 50-vuotisjuhlamekkoonsa laahuksen tahtova kukkakauppias. Ompelijaparka joutuu sulkeutumaan laahuksen takia juhlia edeltäviksi päiviksi kukkakauppiaan kotiin.

Näytelmä kiteytyy kahden naisen, vahvatahtoisen kukkakauppiaan ja aran ompelijan (Ritva Parviainen) erikoiseen suhteeseen. Ensimmäinen puoliaika on hapuilua. Naiset etsivät rooliensa luonnetta ja kontaktia toisiinsa. Työssä eivät auta edes Kääriäisen maneerit, vaikka yleisö niille hymähtelee.

Ompelijattaren arkuus ja kukkakauppiaan rempseys menevät välillä liioitteluksi. Liikkeiden ja ilmeiden hallinta vie liikaa energiaa. Naiset sujahtavat rooleihinsa vasta toisella puoliajalla, mutta silloin juoni alkaa pahasti laahata.

Kokkosen teksti raottaa nerokkaasti naisten sielujen saloja, toiveita ja unelmia. Tarina pysyy tiukasti kehystensä sisällä, vaikka liikkuu monissa kerroksissa. Poleenin kukkakauppiaan ja ompelijattaren persoonat jäävät valjuiksi siitä huolimatta, että näytelmän teksti huutaa naisiin särmää.

Naiset antavat parastaan vasta, kun pitkään odotettu laahus lopulta valmistuu. Naisten ja laahuksen kolminkeskinen hetki ennen juhlavieraiden saapumista on näytelmän parhaita.

Valjuus vaivaa myös sivurooleissa näyttämöllä piipahtelevia, valtuuston puheenjohtajaa (Matti Selonen), tytärtä (Niina Parkkonen) sekä nuorta miestä (Jari Kauppinen). Ryhmä ei saa henkeä tekemiseensä ja lopputulos jää pintapuoliseksi raapaisuksi.

Jos kaipaa verkkaista hetkeä ja nostalgiaa, Poleeni on oikea paikka. Kinnaslammen lavastus auttaa mainiosti matkassa vuosikymmenten taakse. Kukkakauppiaan "aterialierossa" on juuri oikea ajanhenki. Kekseliäästi taustalla, takaperin yleisöön oleva kukkakaupan näyteikkuna toimii hyvin.

Vuokko Viljakka

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.