Loppuräjähdys

MIKO KIVINENJUHA HIPPI Kuolio-musikaali

Ensi-ilta Sotkulla 14.9. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Liveartisti Kuolio hätkäytti ja hurmasi netin musiikkivideoillaan narsistisena maailmanpelastajana, raivokkaana herkistelijänä, popin supersankarina, omituisena ite-Bonona. Samalla Kuolio virnuilee niille nykytaiteen liveakteille, joiden sisällön onttous verhotaan komealta kuulostavaan taidepuheshittiin.

Nyt Kuolion ympärille on rakennettu kokonainen musikaali. Vajaan tunnin mittainen esitys etenee tehoste- ja musiikkinumeroina. Samassa myllyssä pyöritetään vinhasti parodiaa nykymaailman muoti-ilmiöistä, lainauksia elokuvista ja musiikkivideoista sekä raamatun genesiksen ja ilmestyskirjan ylevää paatosta. Musikaalia voisi kutsua postmoderniksi, jos sellaista sanaa ilkeäisi enää käyttää.

Musikaalin kirkas ja kantava teema tarjoillaan heti alussa: näyttämön pimeydestä Kuolio kysyy jumalaäänellään "mikä on ihminen, mitä on ihminen". Tällä kertaa vastaus ei löydy googlesta. Siksi on luotava uusi ihminen.

Koe etenee viattomasta ihmistoukasta aina nykyihmisen ja kaiken ylikansallisen kulttuurin rappioon, shokeeraavaan maailmanpaloon, jonka jäljiltä Kuolio etsii toivon kipinää.

Punavihreä aalto Kuoliota ei voi syyttää piilomoralisoinnista. Artistin sanoma on täysin pinnassa. Se on läpeensä arvolatautunut ja poliittinen, ja sen sävy on kirkkaan punavihreä. Kuolio saarnaa aidosta ihmisyydestä ja välittämisestä, luonnon kunnioittamisesta, kestävästä kehityksestä ja tolkun paljon muustakin.

Ihmistä riivaa rahan ja vallan himo, kauneuden tavoittelu, kulutushysteria. "Unelmien tehtaat, veriset liukuhihnat", Kuolio sylkee suustaan.

Aiheet ovat vakavat, mutta yleisö nauraa. Musikaali taituroi kuolemanvakavan ja hullun hauskan rajalla. Kun Kuolio "ohjelmoi" uuteen ihmiseen tunteet, tanssijat vääntelevät naamojaan ja kehojaan kuin pimahtaneessa television iltajumpassa. Salamavalojen räiskeeseen catwalkille tanssijat astuvat ylväästi keimaillen kuin huippumallit George Michaelin Too Funky -musiikkivideolla.

Musikaalin perusvoima jyllää muutenkin vastakohdissa: korvia riipivää teknosäröä seuraa hiljaisuus, pimeydestä kasvaa huikea valomaailma, rankasta panoimitaatiosta leikataan iltahartaussäveliin.

Lavastus on tyly elementtiseinä, mutta upeat efektiprojisoinnit ja valot saavat mustan laatikon eloon. Visuaalisuus on paljon velkaa scifi-elokuville. Viittauksia voi poimia Matrixin tehosteisiin, Blade Runnerin äänimaisemaan ja kalseaan kaupunkikuvaan, Alienin kauhukuvastoon ja Metropoliksen irvokkaaseen teknoromantiikkaan.

Musikaalin finaaliksi juoni tiivistyy yleisestä yksityiseen, maailmanpalosta yksinäisen Ellin kohtaloon. Vastavoimien rynkytyksen jälkeen odottaisi vielä lopullista, isoa pamausta. Nyt hiljentyminen Ellin muistolle tuntuu turhankin raukealle ja tyynelle ratkaisulle.

Tiukka tiimi Suuriin ja polveileviin teemoihin nähden musikaalin työryhmä onnistuu yhtenäistämään visionsa erinomaisesti. Musikaalin käsikirjoituksesta ovat vastanneet ohjaaja Juha Hippi ja Miko Kivinen, joka tekee virtuoosimaisen ja hikisen pääroolin Kuoliona.

Keskeisessä näyttämöroolissa on myös tanssijakolmikko, tanssiteatteri Minimin konkarit Liisa Ruuskanen ja Anja Lappi sekä turkulainen Jonna Aaltonen, jonka soolonumerot todistavat huimaa tanssijalaatua. Kaikkineen kohtauksien nopeat leikkaukset ja elektronisen musiikin iskevät rytmit vaativat tanssijoilta tiukkaa yhteispeliä, joka toimii saumattomasti.

Joukkokohtauksia tukee kahdeksan kuopiolaista tanssiopiskelijaa ja harrastajanäyttelijää kasvottomina kauhukuvajaisina.

Täysin keskeinen osa musikaalin toimivuudessa on musiikista sekä ääni- ja valosuunnittelusta vastaavalla Jussi Kärkkäisellä sekä pukusuunnittelijalla Mirkka Nyrhisellä. Kärkkäinen säestää esitystä myös livenä. Valosuunnittelun konsulttina toimii Juha Paaso-Rantala.

Nyrhisen puvustus on pelkistettyä nerokkuutta. Varsinkin harsomaisesta ihostaan kuoriutuvat ihmistoukat on toteutettu taiturimaisen kauniisti valokeiloissa.

Kuolio-musikaalin yhteistuotannosta vastaavat Itäisen ja Läntisen tanssin aluekeskukset yhdessä kuopiolaisen Anya Productionsin kanssa.

Kuolio-musikaalin esitykset Sotkulla (Suokatu 42/2) 16.9., 17.9., 30.9. ja 1.10. klo 19.

Uusimmat

Teatteri

Tanssiteatteri Minimi: Miehen kylkiluu

Helsingin kaupunginteatteri: Kaasua, komisario Palmu!

Kansallisteatteri: Karamazovin veljekset

Teatteriarvio: Paavo Westerbergin näkemys Tshehovin klassikosta Kolme sisarta on rauhaton, kirkas ja juovuttavan kaunis

Helsingin kaupunginteatteri: Nukkekoti 2

Kuopion kaupunginteatteri: Suurenmoista!

Puhtaana käteen

Teatteriarvio: Billy Elliot steppaa suoraan sydämeen

Varkauden Teatteri: Yksin sinun

Atik Ismail: Älli Bälli

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.