Maaningan Vätysteatteri: Pokka pitää

On kai uskaliasta vetää brittiläinen tv-komedia suomalaiseen kesäteatteriin. Onnistuessaan se on sen arvoista, osoitetaan Maaningalla. Vätysteatterissa Roy Clarken kirjoittamaan tv-sarjaan pohjautuva Pokka pitää toteutuu, jos ovelin brittikortein, niin aika savolaisin kännyin ja kämmenin. Toisella jaksolla hömelö päähenkilö Hyacinth menee tapahtumapyörteissä ja kasvojensäilyttämismeiningeissä niin pitkälle, että hätääntyy huutamaan savoa!

Se on herkullista, eikä idean suunta liialti poikkea alkuperäisestä. Akseli Pesän sovituksessa ja ohjauksessa Hyacinthin hullunkurin mahdollistaa näköinen ja tv-maneerien seuraamisesta huolimatta omintakeisen hyvä näyttelijä, Marja Väänänen, keskipiste, vauhtipyörä siinä mitassa, että muut henkilöt joutuvat välillä ikään kuin äimänä pysäkille: Voiko olla? Tällainenko se on?

No, sellaisestahan 1990-luvulla tehdyssä brittisarjassa on kysymys. Hyacinth Bucket hienostelee epäonnisesti, sotkee aikomansa kuviot ja saa muut karttamaan seuraansa. Aviomies Richard (Jorma Kaunisaho) on Maaningalla jopa jätetty mykäksi sätkyläiseksi näyttämön nurkkaan ja enimmäkseen pois kokonaan.

Esitys nauraa keskiluokkaisen sosiaalisen kunnianhimon elkeille ja laskettelee toistuvia sutkauksia peruskaavan mukaan. Maaningalla mennään maalauskurssille, mutta käykin niin, että ennen muuta aletaan harjoitella Emmetin (Janne Kuitu) ohjauksessa rikosnäytelmää, jota Hyacinth pyrkii kaiken aikaa muuntelemaan oman osahahmonsa näyttäväksi eduksi ja ehostukseksi.

Lopulta hän joutuu rooliin ja asuun, joiden hirvitys ja naurettavuus panevat Hyacinthin, ei vain piiloutumaan naapurikatseilta, vaan myös hajottamaan pakan. Mitta on siihen mittaan yli kapan, että savolaisrepliikit alkavat! Katsoja miettii, miltä tuntuisi siirtää koko aihe suomalaiseksi ja Savoon…

Näytelmä näytelmässä on sekavan toimelias. Maaningan plussat ovat tv:stä tutut käytöstavat, joissa Hyacinthin omakehuvat ylikaunokoreilut kertautuvat. Emmet ja pastori (Seppo Ylisipola) sietävät niitä kauhunsyljet kurkussa. Päähenkilön sukulaistrio – Daisy, Rose, Onslow (Elvi Harsu, Katri Antila, Jari Palviainen) – ovat mukana ominaisuuksin, joihin tv ja Minna Hännisen mielikuvituksekas puvustus tarjoavat lähtökohtia.

Miehennielijä Rosen pihdeissä on herra Milson (Ari Hänninen). Otteet ovat hölmöt ja riuskat siinä missä sisko Daisyn lemmenhaaveet laiskan puoliso Onslow´n suhteen hölmöt ja tehottomat. Puolestaan vanhuudenpöljän isukin (Risto Hiltunen) osaksi tulee torveilla kaasunaamari päässä.

Marja Väänäsen roikkuvin käsin reipas ja leveä olemus ja savolaisovelasti höppänä ilme sävyttävät jäykän vilkkaasti heiluvaa ja koomisesti toimivaa näyttämöliikuntaa.

Muut Vätysteatterin henkilöt tekevät farssityyppejä esitysjunan vaunussa roikkuen; kelpo harjoittelun tuottamin tuloksin lujaa yhteen puksuttaen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.