Musiikkipotpuri saa ansaitun tulkinnan

Nilsiän harrastaja-

teatteri

Albatrossi ja Heiskanen

Ensi-ilta Nilsiässä 29.6. klo 14.

Albatrossi ja Heiskanen ei oikein tiedä, onko se lintu vai mies. Tai pikemminkin konsertti vai teatteriesitys. Juha Vainion lauluihin pohjautuvan musiikkinäytelmän paino on puhtaasti musiikissa, sillä esityksessä kuullaan kolmisenkymmentä laulua.

Draamaa sen sijaan ei ole nimeksikään.

Näytelmän suurin ongelma on sen käsikirjoituksessa, joka ei rakenna tarinaan juurikaan kaarta. Vuonna 1992 kantaesityksen saanut Albatrossi ja Heiskanen on teatteriesitys teatteriesityksen harjoituksista, mikä ei edes reilut 20 vuotta sitten ollut omaperäinen idea.

Yhdellä tasolla vietetään runoilija Kaihomielen syntymäpäiviä ja haikaillaan kotiin maailmalle lähtenyttä Heiskasta. Toisella tasolla kasataan esitystä. Tämä aiheuttaa turhaa hyppelyä ja kohkaamista.

Juha Vainion sanoitukset ovat itsessään lyhyitä, parhaimmillaan väkevästi ja ymmärtävästi ihmislapsen elämää tutkivia tarinoita. Parissa minuutissa Vainio tiivistää enemmän ja oleellisemmin kuin kaksituntinen esitys.

Toki hieman pintaa raaputtamalla esityksestä näkee, miten runoilija Kaihomieli (Pekka Räsänen) ja renttu Heiskanen (Antti Heikkinen) ovat Juha Vainion kaksi eri puolta, jotka käyvät kappaleiden kautta läpi elämän suruja ja iloja, mutta draamallisesti esitys jää silti väljäksi.

Käsikirjoittaja Jukka Virtanen on näppärien sanaleikkien ja riimien suhteen oiva tekstinikkari, mutta nyt käsikirjoitus on lähinnä pieniä vitsejä musiikkiesitysten välissä. Saahan tämäkin yleisön purskahtelemaan, mutta Vainion hienoista teksteistä olisi luullut muodostuvan ehyemmänkin kokonaisuuden.

Onneksi pääasia eli Juha Vainion musiikki on esityksessä toteutettu taiten. Nelihenkinen yhtye saa kappaleisiin riittävästi potkua ja herkistelyä tarpeen mukaan, ja nilsiäläiset teatterin tekijät osoittavat osaamista ja rohkeutta heittäytyessään mukaan säveltäjä–sanoittajan monipuoliseen tuotantoon.

Koreografioissa on otetta ja yleisöä viihdytetään monilla oivalluksilla.

Hanna Pirskanen tekee hyvän roolin rehevänä Roosa Variksena ja Lea Kuikkaniemi saa muutamalla yksinlaulullaan yleisön kaivelemaan nenäliinoja. Myös Pekka Räsänen, Aki Pirskanen, Terttu Korhonen ja Anni Lipponen kannattelevat roolinsa ja esityksensä tyylillä. Kokoonpanon yhteisesityksissä on tekemisen riemua ja stemmatkin osuvat kohdilleen.

Syvimmälle Vainion teksteihin vie kuitenkin Antti Heikkisen matala baritoni, jonka luonnollisen ymmärtävä sävy saa sanojen kaihoon sopivaa lämpöä – olihan Vainiokin nimenomaan suomalaisen miehen tuntojen tulkki.

Vaikka parituntinen ei erityistä juonta tarjoa, kuluu esitys musiikin kannattelemana kuin siivillä.

Uusimmat

Teatteri

Tanssiteatteri Minimi: Miehen kylkiluu

Helsingin kaupunginteatteri: Kaasua, komisario Palmu!

Kansallisteatteri: Karamazovin veljekset

Teatteriarvio: Paavo Westerbergin näkemys Tshehovin klassikosta Kolme sisarta on rauhaton, kirkas ja juovuttavan kaunis

Helsingin kaupunginteatteri: Nukkekoti 2

Kuopion kaupunginteatteri: Suurenmoista!

Puhtaana käteen

Teatteriarvio: Billy Elliot steppaa suoraan sydämeen

Varkauden Teatteri: Yksin sinun

Atik Ismail: Älli Bälli

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.