Nainen on tärkeä Kalevalassakin

Tammenrannan kesäteatteri Väinämöinen ja kumppanit

Jo pelkästään ulkoiset puitteet Tammenrannan kesäteatterissa kalevalaisen kertomuksen toteuttamiseen ovat mitä sopivimmat.

On vehreitä puita, taustalla lampi ja laajaan tilaan asettuva rakennusjoukko, niin että Kalevan ja Pohjolan väki voi sijoittua luontevasti omille reviireilleen.

Lisäksi lavasteisiin on sisällytetty autenttista rekvisiittaa: eläinten nahkoja, hirvensarvet, sammalmättäitä, tuohilippoja. Näin katsojan psyykkinen vastaanotin virittyy arkaaiseen maailmaan.

Väinämöinen ja kumppanit -näytelmän henkilögalleria ja juoni noudattavat jokseenkin alkuperäisiä vastineitaan. Jouko Puhakka on kirjoittanut dialogiin välillä proosaa, välillä kalevalaista runomuotoa.

Miehet vätyksiä Temaattisessa keskiössä on Kalevan miesten naisen kaipuu. Lähtökohtaisesti patriarkaalisen maailman vastakohtana kuitenkin ilmiselvä matriarkaatti toteutuu, sillä Louhi, Lemminkäisen äiti ja Joukahaisen äiti ovat rautanaisia, Pohjan ukko ja Joukahaisen isä pelkkiä vätyksiä.

Myös ripauksen yhteiskunnallista, oikeudenmukaisuuden tematiikkaa on Jouko Puhakka kirjoittanut sisään dialogiin.

Harkittua tai vaivihkaa mukaan tullutta sisäistä ironiaa on näyttämötoteutuksessa. Ilmarisen takoma sampo ei ole juuri kahvimyllyä kummempi kapistus ja Väinämöisen hevonen on nipin napin jaloillaan pysyvä kuvatus.

Hieman antisankareita nämä miehet siis. Ilmarisen takoma androidin näköinen metallinainen on itsessään loistava motiivi, jota olisi voinut painottaa enemmän.

Huumori tarttuu Jouko Knuutisen ohjauksen kokonaishahmo ja ideat toimivat, mutta, mahdollisesti päälle käyvän helteen takia, ensimmäisessä osassa näyttelijäin ilmaisujännite ei kantanut.

Toinen osa oli toista maata. Jostain näyttelijät löysivät vankan ilmaisupaineen. Kaikki alkoi vetää sähköisesti, huumori tarttui katsojaan. Myös saattoi herkutella näppärällä Lemminkäisen äidin (Kati Knuutinen) Sinuhe-sitaatilla: "pieni kapine…"

Vesa Vesterinen Väinämöisenä replikoi jykevästi. Antti Hiisijärvi Lemminkäisenä menestyi oivallisesti. Hiisijärven kehon liike oli eloisan dynaamista, pateettinen kokonaisilmaisu perin puhuvaa.

Kati Knuutinen ja Hiisijärvi tekivät Lemminkäisen järvestä pelastumiskohtauksesta suorastaan väkevän liikuttavan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lämpimät illat innostivat kesäteatteriin