Pisaroita tankin täydeltä

Alapitkän kesäteatteri

Tankki täyteen – maallamuuttajat

Esitys 14.7.2013

Sisälsikö Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen Tankki täyteen 1980-luvulla tosiaan näin metkoin koukuin onkivaa tv-viihdettä? Alapitkän kesäteatterissa niin on muistettava, ja kokoillan näytelmäksikin aihe istuu, ainakin siellä.

Jopa sateessa se istuu, kuten sunnuntai-iltana, jolloin katoksetta esiintyneiden näyttelijöiden kotoinen huumorintaju paljastui monesti ja myös spontaanisti, kuten Merja Airaksisen repliikissä. Keskellä kuuroa näytäntö hetkiseksi keskeytettiin. Kun kaksi naista sitten ryöpyn tauottua palasi petivaatteineen kohtaukseensa sairaalavuoteille, Airaksinen, toinen heistä, totesi ykskantaan touhukkaasti, että ”mukavia nämä poistumisharjoitukset”.

Tankki täyteen sisältää juuri nopeita ja Hardwickin ansiosta vieläpä brittivivahteisia kevyen pippurisia sutkautuksia ja naamanvääntöjä. Alapitkän näyttelijät kehittelevät terhakoita ja vitsiä mukavampia painotuksia. Tällä tavoin Olavi Lyytikäisen ohjauksessa löytyy komediakimara, joka tekee Nuorisoseuran esityksestä yhden ilopillerin yläsavolaisen kesäteatterin kuluvana vuonna mainiolta näyttävään kokonaiskattaukseen.

Lyytikäisen ohjauksessa poliisi Reinikaisen lähipiirin mukavat tapaukset siirretään Alapitkälle. Murre savolaistetaan sen mukaan. Bensa-aseman sijasta kohdistuskohtana on etenkin lampaanhoito. Vaikka Osmo Niskanen näyttelee Reinikaistakin esikuvan (Tenho Saurén) tyyliin lupsakkaan kaarevin taivutuksin, eivät muistumat häiritse. Alapitkä ottaa omansa.

Henkilöohjaus panostaa kiitollisesti persooniin. Äksyt naiset vastaan luimistelevat miehet ynnä muut kliseiset asetelmat eivät jää turhan tavanomaisiksi. Omintakeisesti näytellyin pilkahduksin myös miehistä tasa-arvoa kohti kääntyvä juonenkulku löytää katsojaa kutkuttavat kohdat.

Katsekontakti katsomoon voisi olla suorempi, mutta ryhmän muutoin tasaisen hyvä taso pelastaa esityksen liialta sisäänpäin kääntyneisyydeltä. Niinkin käy, että vielä lopussa astelee paikalle yllätystyyppejä. Sellainen on esimerkiksi rovasti, jonka hahmossa Esko Väisäsen sekä puhe että ele sävyttävät näytelmää taas hieman eri maustein. Oikeastaan koko päätäntä hääjuhlineen toimii tähän suuntaan, uusien persoonien uudenlaisin kujein.

Päätehtävissä Niskasen Reinikaisen lisäksi onnistuvat lajiaan myös Merja Kortelaisen äkäpuuska Emilia, tämän nallekiltti ja toimissaan arvaamaton siippa (Antero Karhunen) ja ”nuori keski-ikäispari” Juhana ja Kati. Heidän suhteessaan näytelmään kuuluva harmiton muutos toteutuu selkeälinjaisimmin. Näitä hääjuhlan kohteita näyttelevät Kati Ruuskanen ja Jaakko Kääriäinen.

Sivuosien piristeistä alussa mainittu potilas (Merja Airaksinen) on oiva esimerkki. Väriä tuovat myös varhaisnuoret Cheerleaderit, joiden loruporukka johdattaa hieman kerrontaa. Ilmaa lävistää sateen lisäksi Olli Tommolan kevytlentoisen kesäinen puhallinmusiikki, ja määkii pihalla jopa lammas – ei vain äänitehosteina, vaan elävänäkin yksi.

TEPPO KULMALA