Rauhalahti teatteri: Pertti

Ensi-ilta Rauhalahdessa 5.7

”Piäasia, että on kivvoo!” Näin puheli ohjaaja Ismo Apell yleisölle ennen ensi-illan alkamista. Näihin samoihin sanoihin näytelmä myös loppuu Speden vastatessa Kuoleman kysymykseen: Oliko tämä näytelmä yhtään samanlainen kuin sinun elämäsi?

Antti Heikkisen kekseliäs käsikirjoitus alkaa siitä, kun Spede saa sydänkohtauksen golfkentällä ja meinaa kuolla siihen. Kuolema, jota esittää rennon lupsakka Jamppa Kääriäinen, tulee häntä hakemaan. Spede haluaa kuitenkin vielä nähdä elämänsä näytelmänä. Näin syntyy kehyskertomus tälle Speden elämästä kronologisesti syntymästä lähes kuolemaan kertovalle ajankuviakin luovalle näytelmälle.

Kuolema ja erittäin paljon oikeaa Spedeä ulkonäöllisesti muistuttava Vanha Pertti (Jouko Partanen) ajelevat golfautolla kohtausten väleissä kommentoimassa Nuoren Pertin (Lauri Qvick) elämää.

Tekstissä vilahtelee paljon tuttuja sketsinpätkiä ja aiheita Speden laajasta tuotannosta. Huumori on spedemäistä eli välillä melko absurdia. Mukaan on otettu kohtauksia Pertin yksityiselämästä, ja katsoja saakin paljon uutta tietoa myös sen raadollisemmasta puolesta.

Speden nostalgisten sketsien ja sutkausten esitteleminen ei sinällään aina ole hauskaa, vaan pikemminkin informatiivista. Näin lienee ajateltukin, koska esityksen on tarkoitus olla kunnianosoitus Pertti Pasaselle.

Hieman esityksessä olisi tiivistämisen varaa, mutta on täysin ymmärrettävää, että lopputulos on vähän sekalainen show, koska tekijöillä on ollut varmasti runsaudenpula materiaalia läpikäydessään. Punainen lanka kulkee kuitenkin läpi näytelmän ja tunnelmasta toiseen liukuvat kohtaukset sekä hetkittäinen musikaalimaisuus sulautuvat hyvin yhdeksi yhtenäiseksi ja ymmärrettäväksi paketiksi.

Se tiedetään, että Antti Heikkinen osaa kirjoittaa, näytellä ja ohjata, mutta se, että hän osaa vielä laulaakin hyvin, on jo melkein liikaa. Iitu Apellin uskomattoman heleä lauluääni hurmaa kauneudellaan, ja näyttelijänäkin hän pärjää vallan mainiosti.

Lauri Qvick on sympaattinen Nuoren Pertin roolissaan ja Jouko Partanen löytää Vanhasta Pertistään hyvinkin herkkiä puolia. Tatu Siivonen on karismaattinen laulajana ja tyypittelee taiturimaisesti useita roolihahmojaan.

Suurin osa näyttelijöistä tekee useita rooleja ja lisäksi tanssii ja laulaa joukkokohtauksissa, joten vauhdikas näytelmä on varmasti hikinen urakka ihan jokaiselle esiintyjälle. Ryhmä on selvästi hitsautunut hyvin yhteen.

Ismo Apellin ohjaus on täynnä mielikuvituksellisia ratkaisuja. Esimerkiksi kohtaus, jossa Vanha Pertti ja Kuolema tanssivat sukkahousuissa balettia, on hauska ja oivaltava dramaturginen keksintö. Näyttävät tanssi- ja laulukohtaukset nostavat tunnelman aina kattoon ja rytmittävät kokonaisuutta upeasti.

Ford Mustangin lipuessa lavalle lauletaan ”Alle lujaa”. Rauhalahden suuri lava on tehokkaasti käytössä ja kaikki lavasteet kulkevat nokkelasti rullilla. Kohtaukset ja siirtymät on toteutettu tarkasti ja ajatellusti. Apell on mies paikallaan.

Täytyy sanoa, että tekijät ovat todella perehtyneet aiheeseensa ja tehneet työnsä perusteellisesti. Olen aivan varma, että Spede itse olisi tykännyt tästä esityksestä.

Johanna Leksis

Uusimmat

Teatteri

Tanssiteatteri Minimi: Miehen kylkiluu

Helsingin kaupunginteatteri: Kaasua, komisario Palmu!

Kansallisteatteri: Karamazovin veljekset

Teatteriarvio: Paavo Westerbergin näkemys Tshehovin klassikosta Kolme sisarta on rauhaton, kirkas ja juovuttavan kaunis

Helsingin kaupunginteatteri: Nukkekoti 2

Kuopion kaupunginteatteri: Suurenmoista!

Puhtaana käteen

Teatteriarvio: Billy Elliot steppaa suoraan sydämeen

Varkauden Teatteri: Yksin sinun

Atik Ismail: Älli Bälli

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.