Siilinjärven teatteri: Aika hyvä ihmiseksi

Mäntyrannan kesäteatteri 30.6.

Umpisavolaisempaa lähdetekstiä kuin Aapelin Pikku Pietarin piha ei Siilinjärven teatteri olisi voinut saada käsiinsä. Pellavakankaiden ja pirtu­trokarien aikoihin sijoittuva klassikkokirja herää henkiin omaan verkkaiseen maailmanaikaansa, kun tori ja kylä kattoivat koko elämän piirin. Toisin kuin 60-luvun filmatisoinnissa, tällä kertaa Pietarin yksinpuhelu Jumalalle ei saa ääninäyttelijää vastakaiukseen.

Liikkeelle tarina lähtee siitä kuhinasta, minkä Pietarin uusi äitipuoli aiheuttaa kylään muuttaessaan. Hitaanpuoleisen alun jälkeen kylän dynamiikka alkaa hahmottua vähitellen ja hahmot herätä eloon. Äitipuolen menneisyys perataan pohjamutia myöten auki. Näytelmän sivu kuvataan vaihdellen milloin lasten, milloin aikuisten touhuja, mitä rytmittää vähän väliä Pietarin todellisuuspako katolle.

Muista huolehtimisen ja vastuunkannon teemaa avataan aapelimaisesti monelta kantilta sekä lempeän ironisesti. Kolmen naisen juorurinki kyttää tiukan moraalin perään ja näyttää kolikon likaisemman puolen – muu yhteisö puolustaa lasta selkäsaunalta, ja konfliktit sovitellaan yhteistuumin kylän kesken.

Kesäteatterin standardeilla näytelmästä löytyi yllättävän vähän musiikkia, laulua ei lasten Suvivirttä enempää. Tämä on sääli, sillä jättimäisestä ensemblesta olisi saanut vielä enemmän irti hyvin ajoitetuilla ja treenatuilla kuoro-osuuksilla.

Nimiroolin Kalle Kokotti esiintyi mallikkaasti Pietarina ja pitäytyi tiukassa artikulaatiossa hamaan loppuun asti. Aikuisnäyttelijöistä Maija Rissanen eläytyi myös hyvin äitipuolen hahmoon ja ristiriitoihin.

Kehut ansaitsee myös Jukka Hartikaisen luotsaama lavastus, joka sovittaa uusvanhan rakentamisen ja vaaditut näyttämöratkaisut yksi yhteen.