Teatteri Hermanni: Tositarkoituksella

Sen Oikean löytäminen ei ole mikään itsestäänselvä tai helppo tehtävä, varsinkaan jos sattuu asumaan mummonsa kanssa talon perimmäisen peräkammarin poikana. Tästä lähtee Oiva Takkulan seikkailu niin tosielämän kuin deittipalstojenkin maailmassa.

Teatteri Hermannin Tositarkoituksella on sympaattisen hauska laulunäytelmä, joka tarjoilee yllättävänkin raikasta huumoria sinänsä tutusta teemasta. Päähenkilön näyttelijä Tom Jarvis onnistuu olemuksessaan tavoittamaan sen ressukkamaisuuden, mitä aitoon lähes nelikymppiseen poikamieheen sisältyy.

Ja kaikkeahan löytyy vaivaannuttavista lehmän hedelmällisyyteen liittyvistä iskurepliikeistä kapean peräkammarin pedin yllä oleviin pienoismalleihin.

Ehdottomasti sähäköin ja hauskin hahmo tarinassa on Oivan mummo Liisa Riikonen-Takkula (Toini Mertanen), joka suhailee verkkodeittailun maailmassa ystävänsä Alma Tirrin (Leena Kumpusalo) kanssa ja samalla huolehtii pojanpoikansa naisasioita kuntoon. Mertanen on täydellisesti paikallaan roolissa, ja sattuu olemaan myös hyvä soololaulaja.

Oivan elämän puuttuvia palasia täyttää syvä omistautuminen Takkulan lehmätilan ylläpidolle, eikä ole yllätys, että parhaiten juttu luistaa lomittaja Outi Pikkaraisen (Anu Mustonen) kanssa.

Harmi, että taitavaksi laulajaksi vasta aivan lopussa paljastuva Mustonen ei ole enempää suoraan mikissä.

Kepeiden ihmissuhdedraamojen loppuratkaisut eivät ole koskaan niitä yllätyksellisimpiä, mutta aidosti huvittavaa tvistiä matkaan ja juoneen tuo esimerkiksi sekalaisen vaimoehdokaskavalkadin ilmaantuminen Takkulaan. Tarina tarvitsee myös pahiksen, joka tässä tapauksessa on Käärme-Karoliinaksikin kutsuttu äitipuoli Karoliina Hotakainen-Takkula (Katri Laitinen). Maininnan ansaitsee myös Oivan ystävä, ainakin omasta mielestään kova naistenmies Oskari Saukko (Pertti Jetsu). Miesten pukeutuminen naiseksi on aina pieni hauskuutusriski, mutta Takkulan tansseissa tämä kohtaus osuu paikalleen.

Syvänniemellä toimiva Teatteri Hermanni tuottaa varsin kunnianhimoista kesäteatteria, jossa kaikki käsikirjoituksista lähtien tehdään omin voimin. Käsikirjoittajat Sari Siltavuori ja Riitta Puomilahti ovatkin onnistuneet luomaan kesäteatteriareenalle istuvan teoksen, jossa on sopivasti realismia ja siitä nostettua huumoria. Kohtauksista täytyy mainita painajaisuni, joka on dramatisoitu onnistuneesti. Pieni karikatyyrisyys vain mehustaa hahmoja ja lavastus on hoidettu liikkuvilla elementeillä tyylikkäästi.

Näytelmään sisältyy varsin paljon lauluja, jotka toisinaan rikkovat onnistuneesti kohtausvälejä ja tuovat lisämaustetta esimerkiksi tanssilavakohtauksille. Toisella puoliskolla lauluja on kuitenkin ehkä turhan tiiviisti juonen etenemisen kannalta. Tositarkoituksella on tarinana sen verran vahva, että se kantaisi vaikka sellaisenaan.

Laura Hyvönen