Teatteri Vivates: Roinilan talossa

20-vuotisjuhlaansa viettävä siilinjärveläinen Teatteri Vivates on lähtenyt tänä kesänä Minna Canthin kepeämmän ja huumoria kukkivan tuotannon versiointiin. Roinilan talossa -näytelmän ohjauksesta ja sovituksesta vastaava Janne Puustinen onkin onnistunut luomaan perintökiistan ja ihmissuhteiden ryydittämästä tarinasta version, joka samalla mukailee Canthin käsikirjoituksen kulkua, mutta toisaalta tarjoaa sopivasti dramaturgista sovellusta ja päivitystä 1800-luvulla kirjoitettuun tekstiin.

Maataloon ja sen pihapiiriin sijoittuvaa näytelmää ei voisi paremmalla paikalla esittää kuin vuoden perinnemaisemaksikin nimetyn Riuttalan talonpoikaismuseon miljöössä. Näytelmää esitetään lisäksi Pöljän kotiseutumuseon pihapiirissä.

Roinilan talossa on toteutuksena ympäristönomaisen teatterin malliesimerkki, katsojakunnan liikkuessa näyttelijöiden johdattamana kohtauspaikkojen välillä ympäri pihaa. Tämä on ehdottomasti kiinteää lavastusta osuvampi ratkaisu. Laiduntavat lampaat tarjoavat omaa autenttista äänimaailmaansa mukaan matkaan.

Kyseessä ei ole Vivateksen ensimmäinen liikkuva produktio, ja se on selvästi huomioitu teoksen kestossa. Tunnin mittaisen näytelmän jaksaa hyvin seisoen ja kävellen. Napakka mitta säästää näytelmän myös kesäteatterien perisynniltä, hitaasti syttyvältä alulta ja tapahtumien tukkimalta lopulta. Näin Canthin aikansa rytmiä noudattava käsikirjoitus saa myös dynamiikkaa juonenkulkuun.

Vivates erottuu muista maakunnan harrastajateattereista keski-iältään varsin nuorella näyttelijäkaartilla. Tämä osuu Canthin näytelmään oikein hyvin, päähenkilöiden ollessa pitkälti nuoria aikuisia.

Roinilan tilan tyttärenä Annana Elina Vartiainen on melodramaattisine tunnekuohuineen kuin suomalaiseen maataloon sijoitettu Jane Austenin hahmo. Rakkauselämän huolista suorastaan kärsivän näköinen Anna on vastakohta piikatyttö Ellille (Ruut Elina Hokkanen), joka liihottaa letit heiluvana luonnonlapsena. Hokkanen on myös sovittanut ja osittain säveltänyt näytelmän musiikin.

Ehdottomasti värikkäin ja samalla näyttelijätyöltään onnistunein hahmo on kuitenkin Eveliina Paussoin tulkitsema Sillankorvan Sanna, jopa kylähullun vikaa omaava juorutäti. Paussoi heittäytyy pitkiin repliikkeihinsä täydellä latauksella, vastaten tarinan komiikasta.

Vaikka talonpoikaismiljöö antaa paljon, se myös ottaa. Aukea tila imee mikitöntä ääntä enemmän kuin katettu katsomo, ja siksi näyttelijöiden ääni kuuluu hieman vaihtelevasti.

Joissakin repliikeissä oli häivähdys hakemista, mutta se ei vie tehoa muuten mietityltä näytelmäsovitukselta.

Laura Hyvönen