Tirkistys muurien taakse

LO KAUPPI Bergsprängdöttrar

Riksteaternin vierailuesitys Kuopion kaupunginteatterissa 11.4. Merkittävä teatteri ei aina tarkoita mukaansatempaavaa elämystä tai suuria tunnekuohuja. Kokemus voi olla ravisuttavampi, jos esityksen seuraaminen on tuskallista ja vaivaannuttavaa - jopa puuduttavan tylsää.

Lo Kaupin yhteiskunnallinen puheenvuoro Bergsprängdottrar (Vuorenlouhijan tyttäriä) pakottaa katsojan kokemuksen vankilan asukkien ahtaaseen elämänpiiriin. Massiiviseen arkistokaapistoon lyhyellä lie'alla kiinnitetyt vangit liikkuvat turhautuneina edestakaisin käyden samalla loputonta paperisotaa vartijan välityksellä.

Kauppi yhdistää rujon realismin moderniin absurdiin teatteriin, jossa kaikuvat kafkamaiset kasvottoman mielivallan kauhut ja Samuel Beckettin odotus vailla mieltä.

Bergsprängdottrar on herättänyt Ruotsissa laajan keskustelun vankeinhoidon tavoitteista. Jos ei tietäisi, että Kaupin teksti perustuu tutkimustyöhön oikeissa vankiloissa, voisi näytelmän tapauskertomuksia pitää dramaattisina ylilyönteinä.

Jos vangeilta kielletään oikeus henkilökohtaisiin esineisiin tai läheisten tapaamisiin, pitäisi Ruotsin olla Amnestyn mustan listan kärkipäässä.

Oikeus hoitoon Bergsprängdottrar on avoimesti julistavaa yhteiskunnallista teatteria, josta on vaikeaa saada otetta ilman kohtalaisia taustatietoja. Vasta kun yksi vangeista lopussa vapautuu, suo näytelmä esteettisen myönnytyksen ja helpotuksen tunteen.

Ennen esitystä vangit odottavat paikoillaan ja yleisö saapuu tungettelemaan ja tirkistelemään heidän maailmaansa. Asetelma tuo mieleen Michel Foucault'n ajatuksen vankilan panoptikonista, jossa vanki on jatkuvasti vartijan näkösällä, muttei voi täsmälleen tietää, milloin häntä tarkkaillaan.

Kauppi on haastatteluissa ilmaissut radikaaleja ajatuksia, joita voi tulkita niin, ettei rikoksesta saa rangaista vaan ainoastaan hoitaa. Äärimmilleen vietynä tämäkin edistyksellisyys on naiivia ja tuhoisaa, mutta perustavat ihmisoikeudet kuuluisivat rikollisillekin.

Vähintäänkin Bergsprängdottrar on kuvaus hyväntahtoisesta ruotsalaisesta sosiaalidemokratiasta, jonka virkamiesvalta kasvoi ulos kansalaisten hallinnasta. Joviaalin käytöksen ja korrektin kielenkäytön takaa paljastuu moninkertaisen byrokratian helvetinkone, johon yksilön avunhuuto hukkuu.

Byrokratia on nykyajan kaikkivaltias, jonka "kehittäminenkin" tarkoittaa suomeksi loputonta paisuttamista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.