Vätysteatteri: Maanalainen armeija iskee jälleen

Esitys 9.7.

Salaliittoja, salarakkaita ja moninkertaiseen liemeen joutunut kahvilanpitäjä. Maaningan Vätysteatteri tekee viisaasti, kun ulkoistaa sota-ajan käsittelyn miehitettyyn Ranskaan ja luotaa sitä brittiläisen huumorin kirpeällä otteella. Maanalainen armeija iskee jälleen ei jämähdä patetiaan, vaan repii huumoria arjen selviytymisestä ja pikkumaisuuksista natsivallan alla. Raudasta ja verestä riisuttu farssi ei hyydy, vaan painaa finaaliin asti hersyvällä otteella.

Tekstin tavasta rakentaa ja kasata farssin ainekset näkyi selvimmin brittiläinen alkuperä. Naljaileva barista (Janne Kuiti) vaimoineen (Ritva Turunen) yrittää junailla kallisarvoisen Madonna-maalauksen rahaksi samalla, kun taiteilee Britannian tiedustelupalvelun, vastarintaliikkeen ja Gestapon kätyrien ristitulessa.

Puujalkavitsien viljely ja kova tempo eivät hellitä katsojasta otetta: näyttämölle ammutaan jatkuvaa toimintaa eri suunnista, ja jos yksi kasku ei nappaa, niin sivusta tulee jo toinen.

Naurettavuuteen asti vedetty kiusallisuus tuo mieleen hyvin vahvasti Pikku Britannian myötähäpeähuumorin, vaikka osa vitseistä pelaakin varmoilla kesäteatterikliseillä.

Näyttelijöiden yhteishenki välittyi alusta lähtien katsojille asti. Isolla energialla ja artikulaatiolla toimivat näyttelijät saivat ensi kohtauksista lähtien toiminnan rullaamaan, ja simultaanikohtaukset pitivät kuhinaa yllä.

Ohjaaja Katja Väänäselle kuuluu kiitos kohtausten rytmityksestä ja ajoituksista, jotka ovat suoraa lainaa tv:n brittisarjoista.

Tekstimassan hallitseminen sujui kuiskaajan juuri avustamatta. Kabareekohtauksesta olisi saanut vielä enemmän irti viemällä koreografian hävyttömästi överimpään suuntaan.

Talkootyönä tuotettu lavastus yllätti positiivisesti. Leveän lavan rajaaminen sisustuksella ja ajanmukaisella tilpehöörillä jakaa tilan uskottavasti omiin osioihinsa. Äänisuunnittelun rytmi ja tehokeinot sitoivat kohtaukset passelisti yhteen.