Varkauden teatteri: Raja

Nuori tyttö painaa veitsen käsivarteensa. Hän puhuu kuoleman ajattelusta leikkinä, joka onnistuu vaikka kassajonossa. Varkauden teatterin tulkinta Riikka Pulkkisen romaanista Raja käynnistyy hätkähdyttävästi. Lukiolaistytön (Matleena Mannerto) maailmantuska välittyy kirkkaasti ja tempaa mukaansa.

Näytelmä piirtää tarinan 16-vuotiaan Marin ja hänen äidinkielenopettajansa Julianin (Ville-Veikko Valtanen) rakastumisesta. Samalla kun tyttö elää salasuhteessa, hänen tätinsä Anja (Riitta Pasanen) kohtaa rakkauden rajat toisella tapaa huolehtiessaan Alzheimerin tautia sairastavasta miehestään.

Näytelmässä katsotaan rakkautta ja seksuaalisuutta lapsen, teinin, aikuisen ja vanhenevan ihmisen silmin. Julianin tyttären roolissa nähdään vuorotellen Rosalinda Hukkanen, Aura Kärkkäinen ja Vilma Pekonen. Tyttöjen osuus on toteutettu hienosti ja he tekevät kauniin roolityön lapsena, joka näkee enemmän kuin haluaisi.

Marja Sundgren on yliampuva mutta hauska Marin Tinka-ystävän roolissa. Tytön jätkämäisen kehuskelun takana piilee epävarmuus.

Anja puolestaan miettii, mihin rakkaus riittää silloin, kun aviomies ei enää tunnista vaimoaan. ”Kauanko olette pitäneet tätä paikkaa”, Antti (Markku Ryytty) kysyy vaimoltaan päästyään laitoksesta kotikäynnille. Hän ei viihdy kotona, vaan tahtoo ”kiisselipaikkaan”.

Tuplatyön Anjan roolissa ja ohjaajana tehnyt Riitta Pasanen esittää lempeällä ja vahvalla otteella naista, joka joutuu harkitsemaan miehensä armomurhaa. Ohjaajana hän saa näyttelijäkaartista paljon irti. Löysää ei ole annettu, vaan näyttelijät ovat hyvällä tavalla vähän varpaillaan.

Äidin ja tyttären kemia Marin ja Maritan (Annikka Kaistinen) välillä toimii hyvin. Valtanen ja Mannerto rakentavat kielletyn suhteen kauniisti. Siitä seuraavan häpeän tulkinnassa Mannerto on vastanäyttelijäänsä vahvempi.

Pelkistetty lavastus ja eleetön musiikki tukevat kokonaisuutta hyvin.

Raja ei päästä katsojaansa helpolla. Pohdittavaksi tulee vastakohtapari toisensa jälkeen. Himo ja rakkaus, valta ja vastuu, elämänhalu ja luovuttaminen, toivo ja epätoivo. Henkilöt eivät ole aina miellyttäviä, saati sitten heidän valintansa.

Monitasoinen näytelmä vertaa itseään tragediaan ja pohtii, onko taiteella ja elämällä eroa. Mari tekee äidinkielen tunnille esitelmän Antigonesta, Oidipuksen tyttärestä, joka miettii kuolemaa. Julianilla on tekeillä antiikin tragedioihin liittyvä väitöskirja. Tragediarinnastukset jäävät paikoin irrallisiksi ja tuntuvat ulkoluvulta.

Kahdentoista vuoden ikäsuositus on hyvä ottaa huomioon muun muassa rivon kielen takia. Näytelmä ei välttämättä avautuisi ala-asteikäisille. Raja jakanee mielipiteet, mutta jättää tuskin kylmäksi. Se on jotain ihan muuta, mitä Varkauden teatterin lavalla odottaisi näkevänsä.

Ilona Noponen