Kaataako oppi ojaan?

Suomi on ollut koulutuksen mallimaa ja koulutusjärjestelmäämme ihaillaan kaikkialla maailmassa. Koulutukseen kohdistuneet leikkaukset ovat olleet vastenmielisiä, enkä pese käsiäni niiden suhteen. Nykyhallitusta synnytettäessä maan talous vain oli niin surkeassa jamassa, että joka sektorilta piti leikata.

Taloudellisesti olemme menossa eteenpäin ja voidaankin olettaa, että vaalien jälkeisellä hallituksella on antaa jotain plussaa koulutukseen.

Leikkauksista huolimatta olemme edelleen hyvällä tasolla, mutta huolestuttavia ilmiöitä on myös kotomaassamme. Samanlaisia kuin monessa muussa maassa.

Osa pojista osaa lukea ja kirjoittaa korkeintaan välttävästi peruskoulun päätettyään. Myös koulutus eriarvoistuu, niin maantieteellisesti kuin suurten kaupunkien sisällä. Kaikki eivät löydä opiskelupaikkaa peruskoulun tai ylioppilastutkinnon jälkeen.

Mutta kukaan ei kiellä unelmoimasta ruusuisesta tulevaisuudesta. Esimerkiksi korkeakoulutuksen tulevaisuutta pohtineessa työryhmässä esitetään tavoitteeksi, että vuonna 2030 puolet nuorista on suorittanut korkeakoulututkinnon ja että 4 prosenttia bruttokansantuotteesta satsataan tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Hienoja tavoitteita.

Tällä hetkellä puhutaan tohtoritulvasta. Valitettavasti tohtoreiden arvostus työelämässä ei ole edelleenkään  toivotulla tasolla. Eikä akateeminen maailma pysty työllistämään heitä kaikkia. Onkin vaarana, että meille voi muodostua  turhautuneiden korkeasti koulutettujen joukko, joka toisia yllyttäessään voi olla jopa uhkana yhteiskunnalliselle vakaudelle. Some-maailmassa kun samanhenkiset löytävät helposti toisensa.

Näköalattomuus ja lohduttomat tulevaisuudennäkymät ovat vaarallista myrkkyä. Kun tähän vielä lisätään huolestuttava eriarvoistumiskehitys ja syrjäytyminen, niin tällainen yhteiskunnallinen tilanne olisi suurin turvallisuusuhkamme.

Pelkästään satsaus koulutukseen ei riitä, tarvitaan myös tulevaisuudenuskoa ja toivoa paremmasta,  kannustavaa ilmapiiriä.

Aikoinaan sekä Stalin että Hitler olivat koulupudokkaita. Saivat kumpikin paljon pahaa aikaiseksi ja osasivat innostaa myös muita mukaan likaisiin juttuihin. Historian ei tarvitse toistaa itseään.

Kirjoittaja on sinisen tulevaisuuden kansanedustaja Kuopion Vehmersalmelta.

Uusimmat

Mielipide

Savu on tullut jäädäkseen

Lämpö nousee

KuPS ja KalPa, rakkaita molemmat, mutta...

Pöhinää Puijolla

Varautumista tulevaan

Mistä rokotustiedot?

Sosiaalisen pääoman kasvattajia

Tavoitteena lajittelun kannustavuus

Terveyttä, elinvoimaa ja arjen rikkautta maaseudulle

Ilmasto muuttuu, miksi Italiassa ei puhuta siitä?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.