Vuosi jytkystä

Viime kevään eduskuntavaalit olivat muutosvaalit. Vaalien sanoma oli kirkas: hallituksen pohjan ja politiikan on muututtava. Niin ikään vaalit antoivat keskustalle vakavan varoituksen.

Ainoa voittajapuolue perussuomalaiset jättäytyi mutkien jälkeen hallitusvastuun ulkopuolelle. Jyrki Kataisen johtama kuuden puolueen hallitus on häviäjien porukka.

Hallituksen alkutaival ennakoi ongelmia, jopa kaatumista. Nyt asiat ovat vahvalla kannalla. Hallitus on sisältä ehyttä betonia. Kehysriihi ja työmarkkinaratkaisut niin palkkaraamin, kuin työurien osalta ovat vankistaneet Kataisen hallitusta. Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen palataan hallituspohjaan, ei ennen sitä.

Kataisen hallituksen itsevarmuus on kasvanut jopa ylimielisyyden partaalle. Suuret uudistukset kuten puolustusvoima- ja kuntauudistus on päätetty ilman parlamentaarista valmistelua. Oppositio on jätetty kylmästi rannalle. Siihen hallituksella on täysi oikeus. Hallitus on omaksunut uuden käytännön.

 

Presidentinvaalien tulos oli odotettu. Sauli Niinistö oli ennakkosuosikki kuusi vuotta, eivätkä gallupit tällä kertaa erehtyneet. Vaalitulos vahvisti kokoomuksen kirkasta johtoasemaa, tainnutti sosiaalidemokraatit, pudotti perussuomalaiset pilvistä ja antoi keskustalle mahdollisuuden uuteen nousuun.

Olemattoman vähän on kiinnitetty huomiota kokoomuksen hegemonia-asemaan presidentinvaalien jälkeen. Kokoomuksella on hallussaan poliittinen, taloudellinen, korporatiivinen ja hallinnollinen johtoasema sekä lisäksi merkittävät asemat kansalaisjärjestöissä kuten reserviläis-, urheilu- ja yrittäjäjärjestöissä.

Samanlainen asema oli aikoinaan keskustalla ja sosiaalidemokraateilla. Nyt on oikeiston, kokoomuksen, vuoro.

 

Politiikan tutkijat ja media eivät ole juurikaan ruotineet Suomen uutta valtarakennetta. Kokoomuksen hegemonia on kehkeytynyt Kataisen-Niinistön johtokautena. Niinistön merkitys kokoomuksen asemien vahvistamisessa on olennainen. Hän on nostanut kokoomusta vaali vaalilta 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Vuoden 2006 presidentinvaalit olivat käännekohta.

Ylivoimaiselle valtapuolueelle nousee aina vastavoima. Niin käy kokoomuksellekin. Tämän oivaltamisessa piilee keskustan ja sosiaalidemokraattien mahdollisuus – ja perussuomalaistenkin.

Perussuomalaisten murskavoitto ja oppositioon jättäytyminen eivät sovi yhteen. Timo Soinin puolue ainoana voittajana oli jopa velvoitettu hallitusvastuuseen.

Eduskuntavaalien jälkeen näytti siltä, että perussuomalaiset nousee kokoomuksen vastavoimaksi ja vaihtoehdoksi. Puolue käväisi jopa gallupeiden kärjessä. Nyt puolue on pudonnut kolmen suuren joukosta.

Perussuomalaisten taivallus kuluneen vuoden aikana on ollut täynnä sisäisiä kiistoja ja outoja tapahtumia. Puolueen kommellukset ovat sen edustajien aikaansaamia, eivät ulkopuolisten aiheuttamia.

Tällaisia ”saunapaloja” osuu jokaiselle puolueelle eikä niistä ulkopuolisten kannata iloita. Nyt niistä on muodostunut perussuomalaisia nihraava kierre.

 

Keskusta putosi eduskuntavaaleissa kertalinttuulla pääministeripuolueen asemasta opposition pienimmäksi. 15,8 prosenttia on puolueen historian alhaisimpia.

Vuodessa on tapahtunut iso muutos. Keskusta on kiepsahtanut eduskunnan otteluissa perussuomalaisten niskan päälle ja ottanut talven mittaan ykköshaastajan aseman. Puolueen gallupkannatus on ohittanut ainakin hetkellisesti SDP:n ja perussuomalaisten kannatuksen.

Voimasuhteet voivat muuttua radikaalistikin, sillä Suomessa on liikkuvia äänestäjiä nyt enemmän kuin koskaan historiassamme.

Keskittämispolitiikasta on muodostunut hallituksen ja keskustan politiikkaa jyrkästi erottava rajalinja. Pääministeri korostaa tarkoituksella, että hallituspuolueilla ei ole yhteisiä ideologisia lähtökohtia. Se on totta vain osittain. Keskittäminen yhdistää oikealta vasemmalta. Keskittämisessä on kysymys ideologisesta valinnasta.

 

”Kuntauudistus”, puolustusvoimauudistus ja viimeisimmäksi liikennepoliittinen selonteko ovat johdonmukaista jatkoa budjeteissa ja kehysratkaisuissa ajetulle kovalle linjalle. Suurimmat leikkaukset kohdistuvat kuntapalvelujen ohella aluepolitiikkaan, maatalouteen ja kotimaiseen energiaan.

Professori Martti Tiuri – kokoomuksen entinen kansanedustaja – hahmotteli liki 30 vuotta sitten pääkaupunkiseudulle, Tampereelle, Turkuun ja Ouluun keskitettyä tietoyhteiskuntaa. Pohjois-, Itä- ja Väli-Suomi jäivät niissä kaavailuissa unohduksiin. Suomessa toteutetaan globalisaation ja kilpailukyvyn nimissä tiurilaista keskittämispolitiikkaa.

Keskustan uusi nousu tulee, mikäli puolue uskaltaa ja osaa nousta keskittämispolitiikkaa vastaan. Vastustaminen ei yksin riitä. On kerrottava vaihtoehto, joka on keskittämistä parempi niin rintamaiden asukkaille kuin maakuntienkin väelle.

 Asumisen kalleus, pitkät työmatkat, palvelujen puutteet, liikenteen ruuhkautuminen, ympäristön pilaantuminen ja turvattomuuden kasvu kertovat keskittämisen ikävistä seurauksista.

Asia-asetelma antaa oppositio-keskustalle uuden nousun eväitä. Puheenjohtajavalinta korostuu. Jos olisin kokousedustaja, antaisin ääneni ehdokkaalle, joka kestää järjissään voiton. Keskusta tarvitsee konstailemattoman, vastuuta pelkäämättömän ja kokoavan johtajan.

 

Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja Iisalmesta ja valtiotieteitten tohtori.

Uusimmat

Mielipide

Jätteiden lajittelu askarruttaa

Toteutukseen tarvitaan asennetta ja navigaattoria

Kasvukeskusten ulkopuolistakaan Suomea ei kurjisteta

Joka päivä on hyvä metsäretkipäivä

Ilmastoahdistus iskee varkain

Yksin oleva ei välttämättä ole yksinäinen.

Kotitalouksista yksilöiden kulutukseen

Kaikkien pyhien sunnuntaina

Suojaa pikkulinnuille

Eläkelupaus rotanloukkuna uudessa hallitusohjelmassa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.