Öljyn hintaralli voi sataa lopulta Vladimir Suuren laariin

Kolumni

On kuin junan törmäystä katselisi.

Näin kuvaili pienen amerikkalaisen Resource Energy -yhtiön johtaja Bill Kent reilut pari viikkoa sitten öljyalan tunnelmia alan edustajien kokouksessa Coloradossa.

Tilanne ei ole sen jälkeen paljoakaan muuttunut. Öljyn kulutus on pudonnut globaalisti noin 30 prosenttia koronapandemian seurauksena ja se on tarkoittanut ainakin tilapäistä kuoliniskua liuskeöljyn ja muun ei-konventionaalisen öljyn tuotannolle.

Pahimmassa jamassa ovat tuotantokustannuksiltaan kalleimmat alueet kuten Pohjois-Dakotan ja Montanan syrjäseuduilla sijaitseva Bakkenin esiintymä.

Bakkenin liuskeöljyä myytiin vielä vuodenvaihteessa noin 60 dollarilla tynnyri. Kannattava tuotanto alueella vaatii vähintään 46 dollarin tynnyrihintaa, arvioi Deutsche Bank tuoreessa raportissaan.

Reilut pari viikkoa sitten raakaöljyn hinta sukelsi hetkellisesti negatiiviseksi. Tuottajat olivat Bakkenissakin valmiita maksamaan ostajille siitä, että he ottavat öljyä vastaan, koska tuottajilta oli loppumassa varastointitilat. Öljyntuotanto on kuin juna – sitä ei voi pysäyttää hetkessä.

”Junatörmäyksen” jälkeisenä päivänä Bakkenin öljyn hinta jäi pyörimään naurettavaan 3–4 dollariin tynnyriltä.

Tällä viikolla ”bakkenia” on myyty noin 14 dollarilla tynnyri. Se on edelleen läkähdyttävän kaukana kannattavuusrajasta.

Liuskeöljyn ja -kaasun tuotannon jatkuminen on iso, koko maailmaa koskettava asia, koska juuri nämä ei-konventionaaliset hiilivedyt ovat murtaneet 2000-luvulla Opecin ja Venäjän energiantuotantomonopolin.

Juuri nyt markkinoilla on koronan vuoksi paljon enemmän öljyä ja kaasua kuin kukaan haluaa kuluttaa, mutta ensi vuonna tilanne voi olla jo toinen, varoitellaan öljyalalta.

Jos liusketuotannon annetaan kaatua ja samaan aikaan myös perinteisen öljyntuotannon vaatimat jatkuvat investoinnit uusiin tuotantokenttiin hiipuvat, seurauksena voi jolla tilanne, jossa hinnat lähtevät talouskasvun käynnistyessä hyvin jyrkkään nousuun.

Ongelman ydin on siinä, että vaikka maailmassa on 70 000 öljykenttää, tuotetusta öljystä kuitenkin noin puolet tulee vain sadalta kentältä. Nämä suuret kentät ovat valtaosin käyttöikänsä loppuvaiheessa.

Siksi tuotannon ylläpitäminen vaatii jatkuvia investointeja uusiin kenttiin. Nollainvestoinnit tarkoittaisivat 6–12 prosentin vuosittaista globaalia tuotannonpudotusta ja lähes varmaa hintojen voimakasta nousua.

Se taas tarkoittaisi sitä, että pitkässä juoksussa koronapandemian todellisia taloudellisia voittajia olisivat Persialahden öljysheikit ja Vladimir Putin.

Kaikki riippuu nyt siitä, miten nopeasti globaalia taloutta aletaan avata. Jos kysyntä alkaa jo kesällä viritä, ei-konventionaalinen tuotanto tulee valtaosin pelastumaan.

Öljyn hinnan kipuraja on noin 30 dollarissa, arvioivat Yhdysvaltain suurimmat liuskeöljyn tuottajat tiistaina uutistoimisto Bloombergille. Jos siihen päästään, alan isoimmat toimijat alkavat kasvattaa uudelleen nyt alas ajettua tuotantoaan.

Luonnon näkökulmasta kaikki öljynkulutus on toki pahasta. Mutta pitää olla myös realisti: esimerkiksi kansainvälinen rahti- ja matkustajaliikenne tulee pyörimään vielä monta vuotta lähes yksinomaan fossiilisilla polttoaineilla. Siksi markkinoilla olisi hyvä olla riittävästi kilpailevia toimijoita.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Egypti avaa turismia – huolena korona ja turvallisuus

Tässä kolumnissa ei olla mitään mieltä

"Heti kun lukujärjestys ja rutiinit katoavat, iskee järkyttävä kontrollin tarve"

Kuntia tuetaan kriisin jälkihoidossa

Uudet vääryydet eivät poista vanhoja

Valtio ei voi velkaantua holtittomasti

Suomi(mista) sulku- linjalla.

Milloin palataan normaaliin arkeen?

Keltainen viiva on kaunis ja siksi hyvä.

Lukijan appelsiinit

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...