2 x 85 pmm, 17 riviä, 400,28 euroa

Millaisen Sinä haluaisit? Äkillisen, arvaamattoman? Ettet ehtisi ajatella? Ettet ehtisi valmistella, itseäsi, muita?

Vai haluaisitko hitaan, tiedetyn? Että ehtisit ajatella? Valmistella, itsesi, muut?

Haluaisitko äänekkään? Sellaisen, josta tehtäisiin lehteen uutinen? Sellaisen, joka koskettaisi kaikkia? Sellaisen, jota kaikki surisivat?

Vai hiljaisen? Sellaisen, josta tehtäisiin lehteen ilmoitus? Sellaisen, joka koskettaisi tuttujasi? Sellaisen, jota naapurisi surisivat?

Kuolema. Se tuli taas. Niin kuin se tulee aina. Sellainen, josta kirjoitettiin lehtiin. Sellainen, jota me kaikki surimme. Joka kosketti kaikkia.

Sunnuntaina on muiden vuoro. Niiden, joiden perään eivät kansan suuret rivit itke. Niiden, joiden takia uuden ministerin ei tarvitse pitää hampaitaan piilossa. Sellaisten, joista tehdään ilmoitus lehteen, millimääristä maksettu.

Moni itkee juuri niistä. Läheiset tietysti, tututkin. Naapurikin ehkä. Työtoverit.

Mutta muut. Ne, jotka eivät ole Sinusta kuulleetkaan. Ensimmäisen kerran lukeneet nimesi ilmoituksesta. Tavanneet nimirimpsun kuolinpäiväsi alta. Rakkaudella, listan päällä lukee. Nimien alla sanat Täällä pohjantähden alla on nyt kotomaamme, mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme.

Kuolleita-sivu pysäyttää. Joku lukee sen läpi, kokonaan, teknisesti, ilman tunteita. Tahtoo vaan tietää.

Joku katsoo päivämäärät. Tuossakin noin nuori. Miksi?

Joku näkee tutun nimen. Nyt meni Marttikin. Mikä lie tullut?

Joku vertaa syntymävuotta omaansa. Kohta tuossa olen minäkin, aika on loppumassa. Miltä se mahtaa tuntua?

Joku kääntää sivua, ripeästi. Ei anna sen koskettaa. Ei tahdo. Muistutus omasta ja rakkaiden kuolevaisuudesta sattuu liikaa. Joskus yrittää lukea muutaman värssyn, mutta ei pysty. Sattuu. Liikaa. Ahdistaa. Tarpeetonta.

Käännän sivua. Seuraavalla on uutinen digibokseista.

Jokainen päivä kuljettaa meitä kuolemaa kohti. Se on selvää. Jokainen päivä voi tuoda sen. Jokainen sekunnin tuhannesosa. Olen tässä, kirjoitan. Katson ikkunasta.

Vieläkin tässä.

Pistän puuteria nokkaan.

Vieläkin tässä.

Ahdistun ajatuksesta. Niin että menen nettiin, teen testin.

Elämästäni on ajallisesti jäljellä 67 prosenttia.

Elämyksellisesti 44,9.

Sillä vuodet vierivät eri tahtiin. Mitä vähemmän vuosia on takana, sitä suuremman prosentuaalisen osuuden kukin vuosi on elämästä vienyt. Siksi vuodet tuntuvat kuluvan nopeammin vanhemmiten.

Elämyksellinen ikä tarkoittaa siis ikää, kuinka vanha olisit, jos kokemus ajasta olisi suoraviivainen. Minulla, 26,7-vuotiaalla, elämyksiä on jäljellä alle puolet.

Alle puolet!

Se on ainoa asia, johon voi vaikuttaa. Varmuudella. Elämyksien määrä.

Ennen kuin nimeni kirjoitetaan ilmoitukseen.

Kenen kanssa olen.

Missä olen.

Mitä teen.

Miksi.

Vastaukset löytyvät ilmoituksesta.

Nimet. (Rimpsu kuolinpäiväni alla.)

Paikat. (Kunnat sukunimeni alla.)

Teot. (Sanat ensimmäisellä rivillä, rakkaamme, sisaremme, tyttäremme.)

Syyt. (Värssy nimirimpsun alla.)

Elämäni mahtuu 2 x 85 palstamillimetriin, 17 riviin, 400,28 euroon. Kalliilta se tuntuu, silloin. Lasku elämästä, jonka hintalapussa on ykkönen ja tsiljoona nollaa.

Kirjoittaja on Savon Sanomien ajankohtaistoimituksen toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kun sukupuoli vaihtuu, nimi kuolee

Paluu arkeen joukkoampumisten jälkeen on vaikeaa

Ruotsissa osutaan napakymppiin, Suomessa ei

Amerikkalaiset yhä riippuvaisempia ilmastoinnista

Kun koolla on väliä

Ei yhtään ylimääräistä

Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Opi suojelemaan omaa energiaasi

Korkean korvamatoisuuden kappale

Miksi katsotte vääränlaisia ohjelmia?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...