30 kilometriä hyötyliikuntaa päivässä

Kolumni

Muutama vuosi sitten tein ison mutta loistavan päätöksen, kun päätin hankkia uuteen polkupyörääni talvirenkaat.

Siitä hetkestä lähtien olen pyöräillyt olosuhteista riippumatta kaikkialle: lyhyempiä, noin viiden kilometrin matkoja kouluun, harrastuksiin ja kavereiden luokse mutta myös 15 kilometriä vaikkapa lentokentälle!

Pyörä on mahtava kulkuväline jokaiselle taustoista riippumatta, mutta mikä siitä tekee niin hyvän?

Itselleni tärkeimmät syyt pyöräillä ovat ehdottomasti ajan säästäminen ja fyysisen kunnon paraneminen. Mikäli kulkisin linja-autolla kouluun, joutuisin lähtemään kotoani peräti 45 minuuttia ennen koulupäiväni alkua, mutta polkemalla joudun varaamaan matkaan vain reilun vartin.

Toisin kuin bussilla, pyörällä ei ole tarkkoja aikatauluja, ja polkiessa voi olla raittiissa ilmassa ulkona. Pyörällä kulkiessa säästää myös rahaa, kun ei tarvitse maksaa auton polttoaineista, parkkimaksuista tai bussimatkoista.

Kaiken lisäksi pyörän aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat esimerkiksi yksityisautoiluun verrattuna minimalistiset. Pelkistä bussimaksuista säästän jo yli 200 euroa vuodessa. En myöskään tarvitse kallista mopoa tai skootteria.

Ei ole oikeaa tai väärää tapaa pyöräillä. Kyseessä ei ole mikään Ranskan ympäriajo, vaan pyöräilijä voi halutessaan taittaa matkaa hirmuvauhdilla tai ajaa hiljaa maisemia ihaillen.

Pyöräillessä saa ajaa mitä reittiä tahansa, ja jos ei jaksa tai ei huvita polkea täyttä vauhtia, niin ei tarvitse. Se on yksi pyöräilyn parhaista puolista. Kunto kasvaa, saa nauttia luonnosta ja pääsee nopeasti haluamiinsa paikkoihin.

Mitä muuta arjessaan eri paikkojen välillä liikkuva ihminen tarvitsee?

Syitä pyöräilemättömyydelle on loputon määrä. Joko pyörä on rikki, matkat ovat liian pitkiä tai ulkona on liian kylmä. Suosittelen kuitenkin lämpimästi lisäämään pyöräilyä omassa arjessa edes vähän, niin voi saavuttaa jotain uutta joka päivä ja tutustua ympäristöönsä aivan uudesta näkökulmasta.

Täydellisiä olosuhteita ei tule ikinä, joten niitä on turha odottaa.

Ymmärrän, että harvaa kiinnostaa lähteä polkemaan varhain aamulla lumimyrskyyn, mutta en voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, jonka saa tullessaan kotiin pitkän päivän jälkeen 30 pyöräilykilometriä takanaan.

Kun pyöräilystä on tullut ikään kuin rutiini, olen tottunut vaikeampiin olosuhteisiin ja huonompiin päiviin, vaikkakin myönnän myös luovuttamisen olleen lähellä, kun rengas on mennyt puhki vesisateessa kuusi kilometriä ennen määränpäätä tai kun lukko on jäätynyt kiinni talvipakkasella.

Silti heti, kun ensilumi sataa maahan ja kaverini siirtävät pyöränsä talviteloille, minä otan talvirenkaani alle ja jatkan päivittäistä pyöräilyäni – kuin olisi kesä.

Kirjoittaja on yhdeksäsluokkalainen ja tutustuu työelämään Savon Sanomissa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kun ravintolan sisään tulvi kuormallinen lunta

Anton Paulon uusi koti

Koulussa juoksin, mutten oppinut juoksemaan.

Entä jos olisit itsesi paras ystävä arvostelemisen sijaan?

Pintaremontti ei auta

Työperäinen maahanmuutto ei pelasta

Kokoomus virittelee johtajakisaa

5G-ristiretki hiipumassa taistelu- väsymykseen

Miksi lukio on parempi kuin some?

Kolumni: Onko tulevaisuus utopiaa vai dystopiaa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...