Asiakas maksaa rahanpesulan siivouksen

Finanssikriisin jälkeen pankit ovat joutuneet kiristyneen sääntelyn alaisiksi kansan laajalla tuella. Nyt otsikoihin nousseet rahanpesulat saavat monet näkemään pankkiirit jälleen paholaisina. Hämärärahaa on toki liikuteltu iät ja ajat, mutta geopolitiikan nykytilannekin on tätä omiaan lisäämään. Mustat lampaat ovat myös kätkeneet rahojaan luottamuksen horjuessa kotimaansa yhteiskuntajärjestelmään.

Valitettavasti kovin moni kanssaihminen ei näe asioiden taakse. Kun yksittäinen pankki palkkaa nykyään jopa nelinumeroisen nuppiluvun hoitamaan vain sääntelystä selviytymistä, on päivänselvää, että asiakkaista puhtaat pulmuset maksavat tämän palvelumaksuina tavalla tai toisella. Samalla ehkäistään tietenkin harmaata taloutta, jolloin rikollisten rahat palautuvat yhteiskunnan hyvän rahoittamiseen.

Pankeille kahleet ovat välttämättömiä, mutta liika on liikaa. Ilman kahleita pankkiiri ennemmin tai myöhemmin näkee peilikuvassa finanssineron hahmon. Holtiton riskinotto käynnistyy, jos yhteiskunnan tarjoama laskuvarjo näyttää liian ilmeiseltä. Sääntely edesauttaa sitä, ettei verorahoilla tarvitse olla pelastamassa pankkeja kerran vuosikymmenessä.

Suunnilleen tähän kuitenkin jäävät pankkisääntelyn hyvät puolet tavalliselle tallaajalle. Pienten yritysten rahoitusjärjestelyt ovat jo hankaloituneet niin pankkilainan hinnan kuin myös sen saatavuuden osalta. Vaikeinta lainatiskillä on, jos bisnes ei perustu fyysisiin vaan aineettomiin pääomiin, kuten henkilöstön ammattitaitoon. Tällaisille yrityksille pankki voi vastata tylysti ”ei” tai ehdottaa rosvomarginaalia.

Sama logiikka vakuusvajeesta pätee, kun lainatiskillä hattua pitää kourassa ensiasunnon ostaja tai vähävarainen kotitalous. Edessä voi olla sekin päivä, kun pankit eivät enää myönnä asuntolainoja muuttotappioalueille, mikäli vakuudeksi ei ole tarjota jotain asuntoa paremmin arvonsa säilyttävää.

Vakavaraisuusvaatimuksia nostavan sääntelyn varjona monen pankin tulisi lainanantoa kasvattaakseen pidättää omistajiltaan varoja tuottamattomaan luottotappiopuskuriin. Osinkoja palvovana aikana ilmeisenä vaarana on lainakannan kasvun hiipuminen. Tämä riski nakertaa talouskasvua. Matala korkokin nakertaa katteita. Uutta ansaintaa etsiessään pankit kulkevat kohti sijoitustuotteiden ylimyyntiä ja tuputtamista. Sääntely kannustaa siihenkin, koska riskin kantaa maksava artisti.

Yhtä kaikki sääntelyviidakko saattaa keskittää pankkitoimialaa. Pienemmille pankkitoimijoille on työn ja tuskan takana selvitä investoinneistaan digitaalisuuteen ja sääntelyyn. Kuluttaja voikin alkaa huolehtia kilpailun riittävyydestä.

Mutta jonnekin raha aina menee. Pankit lainaavat nyt eurovaltioille. Niillekin, joiden kirjanpito saattaa kaivata Vatikaanin suojelusta. Tästäkin kiitos lankeaa sääntelylle. Pankit saavat lähes nollakorkoista lainaa keskuspankilta lainatakseen sen edelleen esimerkiksi isäntävaltiolleen parin prosentin korolla. Sääntelyn edellyttämä omistajien pääoma pankin taseessa olevan valtionlainan tappiopuskuriksi on nolla. Pankki merkitsee korkoeron voitokseen.

Jäsenmaiden todellista tilaa ei ole voinut havainnoida euroalueen velkakirjamarkkinoilta enää vuosiin. Jonain päivänä ovat taas paitsi velkakirjat myös maailmankirjat sekaisin.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Uusimmat

Kolumnit

Näin eduskunta pitäisi valita

Kolme hyvin erilaista sarjauutuutta

Valemedialle jätetään aivan liikaa ilmatilaa

Kohta on kallista olla sohvaperuna

Vessan yksityiskohta johtaa Sairaaseen Sakkiin

Siellä missä hevoset tanssivat

Koivuniemen herra on kuollut.

Ajoissa olemisen taito.

Mihin valtion omaisuus tulisi käyttää?

Arvovalintoja

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.