Draama saatava kouluihin oppiaineeksi

Eräs viisaaksi tituleerattu henkilö totesi televisiossa, että draamaa ei kannata opettaa koululaisille, koska se on vain repliikkien.

Väite perustuu joko tahalliseen väärinymmärrykseen tai suureen tietämättömyyteen. Draamaa on koetettu saada mukaan peruskoulun opetussuunnitelmaan jo vuosien ajan. Viimeisin toimenpidealoite asiasta tehtiin eduskunnalle tämän vuoden helmikuussa.

 

On rajoittunutta luulla, että draamakoulutus merkitsisi ”näyttelemään opettamista”. Draamaa on vanhastaan Euroopassa pidetty sivistävänä ja kultivoivana opetustapana, jonka kautta niin käytöstavat kuin sielukin saavat ravintoa. Draamallisen vuorovaikutuksen kautta yksilöä voidaan auttaa näkemään tilanteet muustakin kuin omasta näkökulmastaan – voidaan siis opastaa ihmistä asettumaan toisen ihmisen asemaan.

Draama myös asettaa peilin ihmisen itsensä eteen ja opettaa häntä havainnoimaan ja kehittämään omaa toimintaansa ryhmässä.

Draamakasvatus edistää täsmälleen samaa perusasennoitumista kuin vaikkapa kristinuskon kultainen ohje: kun ihminen pystyy pohtimisen ja samastumisen kautta käsittämään, kuinka toinen ihminen näkee ja kokee maailman, hänen on vaikeampi ohjautua ajattelemaan maailmaa vain yhdestä näkökulmasta.

 

Mitä vikaa yhdessä näkökulmassa, voi joku kysyä. Pitääkö kaikkea vatvoa ja käännellä?

Pitää, vastaa humanisti. Kuten Martha Nussbaum toteaa teoksessaan Talouskasvua tärkeämpää – Miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä, kansanvaltaisessa yhteiskunnassa niin kansalaisten kuin päättäjienkin on osattava asettua omasta normista poikkeavan ihmisen asemaan.

Rikkaan on käsitettävä, että kaikilla ei ole kartanoa eikä miljoonien vuosituloa. Terveen ja nuoren on muistettava, että vammainen, sairas tai vanha tarvitsee tukea. Meidän kaikkien on ymmärrettävä ihmisarvon luovuttamattomuus.

Yhä useammin esitetään, että emme kenties tarvitsekaan demokratiaa. Huolestuttavan usein kuulemme uutisia siitä, miten vahvemman oikeudella ja väkivallalla ratkaistaan tilanteita, joissa olisi voitu selvitä puhumalla, katsomalla toista ihmistä läheltä, hengittämällä rauhallisesti, olemalla läsnä.

 

Vetoan koululaisen äitinä päättäjiin: opetetaan nuorillemme ryhmässä toimimista, lukkiutuneesta roolista irrottautumista, kehollista läsnäoloa, asioiden purkamista sanoilla, liikkeillä, lauluilla, yhdessäololla. Koulutetaan nuoria itsensä ja toisten kohtaamiseen, monenlaisuuden hyväksyntään, nuoruuteen kuuluvan ujouden ja herkkyyden työstämiseen voimavaraksi.

Että yhdessäkään koulussa ei enää tarvitsisi opettaa, kuinka asemiestä paetaan lukitun oven taakse.

Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen kirjailija.

Uusimmat

Kolumnit

Kiva Kosice – kaupungissa viihtyy erinomaisesti

Tositelkkari voi olla hengenvaarallista

Puutarhan-

Mihin kohtaan laastari pitää laittaa?

Äänestäisikö eurovaaleissa?

Oodi Oodille

Turotalkoita herätellään henkiin

Maakunnissa on monta syytä äänestää

Kuninkaallinen vauvavuosi suomalaisella twistillä

Ei ihmeitä, mutta jos onnea.

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...