EU:sta ei niin vain lähdetä – mutta miksi sitä ei kerrottu briteille?

Kolumni

Britannian kovan EU-eron uhka näytti keskiviikkona pienenevän, kun parlamentin enemmistön odotettiin tukevan aloitetta, joka pakottaisi pääministeri Boris Johnsonin hakemaan EU:lta jatkoaikaa kovan brexitin välttämiseksi.

Johnsonin vaikutusvalta parlamentissa näytti romahtaneen, kun 21 konservatiivien edustajaa lähti omille teilleen tiistai-illan ratkaisevassa työjärjestysäänestyksessä ja tuli sen seurauksena erotetuksi puolueesta. Joukossa oli konservatiivipuolueen seniorinimiä ja ainakin viisi entistä ministeriä.

Lähtijöitä voi tulla vielä lisääkin, kun konservatiivien rivimiehet huomaavat jääneensä uppoavaan laivaan.

Kovan brexitin sijaan Britan­niaa siis odottanee tammikuun loppuun asti ulottuva EU-jäsenyyden jatkoaika. Sinä aikana pidettäneen ennenaikaiset parlamenttivaalit, joista tulee tosiasiallisesti toinen brexit-kansanäänestys.

Se on myös ihan oikein ja demokratian pelisääntöjen mukaista. Kesäkuun 2016 kansanäänestyksessä kansalla ei ollut vielä mitään tietoa brexit-neuvottelujen loppu­tuloksesta. Nyt on ja näin isolle asialle pitää tietenkin saada kansan enemmistön hyväksyntä.

Tulevien vaalien tulosta ei tiedetä. Fakta joka tapauksessa on se, että EU-jäsenyydellä on ollut enemmän kannattajia kuin vastustajia lähes kaikissa mielipidetiedusteluissa parin viime vuoden ajan.

Se voi ratkaista vaalien tuloksen – tai sitten. Kaikki on aidosti auki, kun puolueetkin ovat ennennäkemättömässä sekaannuksen tilassa.

EU:lla ei ole syytä hekumointiin. Vaikka brexit lopulta peruttaisiin, poliittinen vääntö asiasta tuskin loppuu. Se taas voi pidemmän päälle horjuttaa koko unionin vakautta.

EU viestii nyt, ettei sillä ollut muita vaihtoehtoja kuin pitää oma kantansa eniten hiertävässä Irlannin rajakiistassa. Theresa Mayn sopima backstop-malli jättää Britannian tosiasiassa EU:n tulliliiton osaksi, mikä ymmärrettävästi hermostuttaa brittejä, mutta Pohjois-Irlannin rajaa ei voi pitää samanaikaisesti auki ja kiinni. Vaihtoehtoiset mallit olisivat voineet romuttaa koko yhteismarkkina-alueen uskottavuuden.

Yhteismarkkinan rikkeetön toimiminen on EU:lle kohtalonkysymys. Kovan brexitinkin rytinät ovat sen rinnalla lopulta pientä.

Mutta miksi tätä ei tehty briteille selväksi jo silloin kun brexit-jytkytys alkoi? Jos alun perinkin kaikkialla olisi ymmärretty, että tosiasiassa vaihtoehdot ovat joko kova raja Irlannin keskelle tai koko Britannian jääminen de facto tulliliiton osaksi, niin olisiko nykyistä brexit-tragediaa edes nähty? Pohjois-Irlannin vakauden ylläpitäminen on kuitenkin briteille aika iso juttu.

Seuraavalla lähtijällä – jos sellaisia ilmaantuu – on varmasti realistisemmat odotukset EU:sta irtautumisen helppoudesta. Kaikilla jäsenmailla on lopulta jokin oma Pohjois-Irlantinsa, joka voi tehdä lähdön mahdottomaksi. Jollain maalla se voi olla 2300 miljardin euron julkinen velka, jollain toisella EU:n maksamat koheesiotuet.

Se on kuitenkin lopun alku, jos unioni aletaan nähdä neuvostoliittolaisena pakkoavioliittona. Erityisesti Itä-Euroopassa se kaikki on vielä tuoreessa muistissa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Lapsi ei ole omaishoitaja

Kiinassa kansa tykkää kiinalaisesta

Uusi tv-kanava jäi monilta huomaamatta

Susien suojelu jakaa mielipiteitä voimakkaasti

Joskus rooli tarttuu tiukasti näyttelijään

Voiko ihmisiä ja ihmissuhteita hinnoitella?

Henkinen minäni kaipaa Suomi-draamaa

Kuinka korvata maitotuotteita?

Miksi Yle väheksyy kirjallisuutta?

Onnellinen vainaja

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...