Eihän tässä näin pitänyt käydä

Paras-hankkeella lähdettiin hakemaan kuntien parasta ja kuntalaisten parhaaksi. Mutta toisin taitaa käydä.

"Hallittu rakennemuutos", kuten 1990-luvun alun yleisin termi silloin kuului, vaikuttaa yhtä hallitsemattomalta kuin yhteiskunnan syöksyminen lamaan vajaat kaksi vuosikymmentä sitten. Kuntarakennemuutoksen valmistelu on jo aiheuttanut enemmän ahdistusta ja tuskaa kuin vakautta ja hyvää oloa. Sisä-Savossa koko seutukunta natisee liitoksissaan.

Rautalampi ratkaisi Paras-pulmansa suuntaamalla katseensa sairaanhoitopiirin liikelaitosmallin puoleen. Emme vielä tiedä, onko se omahyväistä erkaantumista lähiseutukunnasta ja lähimmäisen hylkäämistä vai kauaskatseista tulevaisuuden ennakointia. Suurta hämmennystä se on kuitenkin aiheuttanut.

Suonenjoesta piti tulla seutukunnan keskus. Vaalikauden aikaan se on tarjoutunut monenlaiseen yhteistyöhön seutukunnallisuuden lujittamiseksi. Ovatko sen poliittiset linjaukset olleet epärealistisia haaveita yhtenäisistä seutukuntaihanteista vai itsekeskeistä suuruuden havittelua?

Karttula epäröi ja pohti eri vaihtoehtoja viime kesään saakka, koko Paras-hankkeen valmisteluajan. Lopulta se hakeutui kuntana osaksi Kuopion kaupunkia. Kunnan ailahteleva epäröivä politiikka piti koko Sisä-Savoa hiilillä, liian pitkään epävarmuudessa.

Yhteistyöhaluiset Tervo ja Vesanto olivat Karttulan ratkaisun armoilla. Ne ajautuivat vastahakoisesti Rautalammin mukana sairaanhoitopiirin yrityshautomoon kypsymään muutamien muiden maakunnan kehyskuntien tapaan. Yksin jäänyt Suonenjoki joutui lopulta kumartumaan Kuopion suuntaan.

Paras-hankkeen lähtökohtana oli, että kunnat olisivat vapaaehtoisesti luoneet riittävän suuria, toimivia ja taloudellistehokkaita yhteistyörakenteita. Tässä ei parhaalla tavalla onnistuttu, kuntien itsekeskeisyys voitti. Kunnille annettiin liian vapaat kädet.

Näyttää siltä, että kunnallinen päätöksenteko on vielä liian kuppikuntaista. Ainakin tässä asiassa olisi tarvittu vahvempaa valtion ohjausta. Ehkäpä sitä vielä tuleekin.

Suomessa kuntien perustehtävät on laissa määritetyt. Niiden hoitamisessa paikallinen liikkumavara on pieni. Sosiaali- ja terveyspalvelut, sivistys- ja maataloustoimi nakertavat lähes 80 prosenttia kuntien talouksista. Vain runsasta viidettä osaa taloudestaan kunnat pystyvät kohtuullisen itsenäisesti ohjaamaan. Siitäkin pelkkä hallinto nakertaa noin puolet.

Nyt joutuu jo pohtimaan, syntyikö kunnallinen hallintorakenneuudistuksen malli sittenkin keskosena. Olisiko pitänyt ottaa vieläkin suurempia askelia ja eriyttää rohkeasti kunnilta ns. suuret lakisääteiset tehtävät ja keskitää ne esimerkiksi maakunnalliseen hallintaan ja ohjaukseen?

Toiminta saattaisi olla paljon tehokkaampaa ja tuloksekkaampaa. Mene ja tiedä, meiltä kun on puuttunut tämäntyyppinen maakunnallinen hallinto.

Kirjoittaja on Savon Sanomien yhteiskuntatoimituksen toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kiinassa kansa tykkää kiinalaisesta

Lapsi ei ole omaishoitaja

Uusi tv-kanava jäi monilta huomaamatta

Susien suojelu jakaa mielipiteitä voimakkaasti

Joskus rooli tarttuu tiukasti näyttelijään

Voiko ihmisiä ja ihmissuhteita hinnoitella?

Henkinen minäni kaipaa Suomi-draamaa

Kuinka korvata maitotuotteita?

Miksi Yle väheksyy kirjallisuutta?

Onnellinen vainaja

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...