Eläimet ovat taitavia piiloutumaan

Karhut, sudet, ilvekset ja ahmat lisääntyvät. Pedot tulevat yhä lähemmäksi ihmistä ja kohtaamisia luonnossa väistämättä joskus tapahtuu. Parhaaseen marja-aikaan levitellään tarinaa marjamailla liikkuvista kontioista. Näin halutaan pitää kilpailevat marjastajat poissa omilta reviireiltä.

Tosiasiassa ihminen näkee harvoin metsässä karhua, muista pedoista puhumattakaan.

Metsässä liikkuva ihminen, olipa hän marjassa, sienessä tai muuten vain samoilemassa, saattaa ohittaa monia riistaeläimiä hyvin läheltä niitä huomaamatta. Luonnon merkit tunteva huomaa helposti, ettei hän ole metsässä yksin.

Hirvieläinten sorkanjäljet näkyvät selvästi, mutta tassujen painallusten tunnistaminen lumettomasta maasta vaatii jo pelisilmää.

Asutulla seudulla oleva villieläin ei voi vauhkona paeta kaikkia ihmisen hajuja tai ääniä. Minne pakenisi, kun ihmisiä on joka puolella? Luonto on opettanut, että parempi keinoa on tekeytyä huomaamattomaksi ja olla aivan kuin piilosilla.

Henkilökohtaisesti olen päässyt muutaman kerran toteamaan karhun piiloleikin ja hirven kanssa useinkin. Hirvi näyttää pakenevan, mutta saattaa kiertääkin häiritsijän taakse, jossa on tai luulee olevansa piilossa.

Useimmissa tapauksissa kun luonnossa näkee villieläimen, niin eläin on ollut tietoinen ihmisestä jo aikaisemmin. Pysyminen piilossa on useimmiten eläimelle turvallisempaa kuin pako. Ihmisen tulessa lähelle, eläin voi maaston suojassa liikahtaa kauemmaksi ja olla taas piilossa.

Metsässä on suurempien eläinten lisäksi monia muitakin piiloutujia. Kanalinnut saattaa laskea kulkijan vain muutaman askeleen päähän, ennen kuin pakokynnys laukeaa.

Linnut saattavat myös väistää ihmistä juoksemalla maassa kauemmaksi. Jänis pakenee lymypaikastaan joskus vain metrin etäisyydeltä.

Taajamissa asustelevat rusakot ja jänikset ovat taitavia hakemaan piilopaikkoja läheltä ihmistä.

Kotinurkillani omakotitaloalueella rusakko asusteli päivät talon seinävieren pehkon suojissa. Ruohonleikkurin pärinä sai sen pakenemaan vasta metrin etäisyydeltä. Pakomatka oli parikymmentä metriä ja ristiturpa asettui nurkan taakse toisen pehkon suojaan.

Piilopaikan paljastuminen tai luulo paljastumisesta, saa eläimen pakenemaan. Katselin kerran kaupungin puistoalueella talvella lumisateen päällä olevia jäniksen jälkiä. Kymmeniä ihmisiä oli päivän aikana kulkenut alle kymmenen metrin päästä lymypaikasta.

Pysähdyin polulle ja arvailin valkoisen pupun piilopaikkaa. Jänis kesti pysähtymiseni, mutta ei muutamien sekuntien paikalla oloa, vaan ampaisi piilostaan pakoon.

Metsissä piileksii siellä kulkevilta ihmiseltä piilossa paljon luonnon eläimiä, suuriakin, kuten petoja ja hirviä.

Tästä huolimatta metsä on turvallinen paikka liikkua luonnossa ja toteuttaa harrastuksia.

Jos meillä olisi ihmisen kimppuun hyökkääviä eläimiä, niin monen metsässä kulkijan olisi jo käynyt huonosti.

Kirjoittaja on aiempi riistanhoidonneuvoja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Ruotsissa osutaan napakymppiin, Suomessa ei

Amerikkalaiset yhä riippuvaisempia ilmastoinnista

Kun koolla on väliä

Ei yhtään ylimääräistä

Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Opi suojelemaan omaa energiaasi

Korkean korvamatoisuuden kappale

Miksi katsotte vääränlaisia ohjelmia?

Internet on vallannut vapaa-ajan

Disney+ tulee ja mullistaa markkinat

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...