Erätaukohaastattelujen ihanuus ja turhuus

Jääkiekon MM-turnaus, tuo jokavuotinen vapunjatke ja karnevaali, starttaa huomenna perjantaina. Se lienee ajankohta, jolloin suomalaiset tv-katsojat näkevät kaikkein sankimmin joukoin legendaarisia erätaukohaastatteluja.

Tai en minä tiedä, kuinka sankoin joukoin niitä nähdään. Jäävätkö ne vapaalla kanavalla mainosten alle? No, samapa tuo. ”Hikihaastatteluista” ja niiden tarpeellisuudesta ollaan joka tapauksessa monta mieltä.

”Lisätään luistelua ja laitetaan kiekkoa ja miestä maalille.”

Twitterin päivystävät sporttipuritaanit puhuvat siitä, että urheilijan haastatteleminen kesken suorituksen on paitsi kyseenalaista, myös journalistisesti onttoa. Jälkimmäisen osalta he ovat pääsääntöisesti oikeassa. Mitenkään kyseenalaisina en erätaukoturinoita pitäisi. Niitä on tehty maailman sivu ja ammattiurheilija on niihin tottunut.

Tuskin kukaan ajatteleva ihminen kuvittelee niiden tuovan lähetykseen mitään tajunnan räjäyttävää analyyttistä ulottuvuutta. Ei yksikään urheilija pysty purkamaan suoritustaan atomeiksi kesken sen suorituksen.

Mutta hikihaastattelut rytmittävät lähetystä ja tuovat fiilistä. Kun katsojia on vaikkapa 1,5-2 miljoonaa, se kolme lausetta huohottava hikinen kasvo on yllättävän monelle niistä merkityksellinen. Kenties paras mahdollisuus nähdä oma idoli lähietäisyydeltä.

Se katsoja, joka kokee moisen turhaksi, osaa siirtyä tässä kohdin jääkaapin suuntaan.

Uusimmat

Kolumnit

Sankarit ovat arvonsa ansainneet

Rukous ­– sydämen puhetta

Pöyristyttävä hallitusohjelma

Sinä olet lahjakkaampi kuin uskot

Kiva Kosice – kaupungissa viihtyy erinomaisesti

Ääni on annettava, vaikka henki menisi.

Tositelkkari voi olla hengenvaarallista

Puutarhan-

Mihin kohtaan laastari pitää laittaa?

Äänestäisikö eurovaaleissa?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...