Finaalisarja, joka ei noussut suurten klassikkojen kastiin

Ei siitä klassikkosarjaa sittenkään saatu. Draaman kaari katkesi käsikirjoitukseen - ennalta laadittuun otteluohjelmaan. Kaksitoista peliä kahdenkymmenen päivän sisään on levännyttä vastustajaa vastaan liikaa; olkoon elimistössä sitten sisäistä paloa, kevään kiimaa tai pohjoiset puhurit seisauttavaa tahtotilaa vaikka kuinka paljon.

Blues törmäsi fysiikan lakeihin.

Mutta eihän se Kärppien vika ole, jos Blues joutuu väsyneenä finaaliin.

Aikataulut olivat selvillä jo hyvissä ajoin viime kesänä. Blues olisi helpottanut finaaliurakkaansa heittämällä Doug Sheddenin narrilauman pronssipeliin suoraan neljässä ottelussa. Niinhän Kärpät teki Tapparalle.

Kokonaan toinen juttu on se, että finaalien älyvapaa tahti söi kivijalan ottelusarjan pelillisestä tasosta.

Kun kauden piti saada kliimaksinsa, jäikin itse peli aivan liian kireäksi vedetyn otteluohjelman jalkoihin.

Kärppien ajoittainen passiivisuus peilasi hyvin tätä faktaa.

Aktiiviseksi materiaaliltaan ylivertainen Kärppä-kone syttyi vasta kahdessa viimeisessä finaalipelissä.

Silloin, kun Blues odotti jo puolipökerryksissä lopullista iskua.

Kärpät teki finaaleissa sen, minkä tarvitsi; ei yhtään enempää.

Blues ansaitsee kaudestaan muutakin kuin teetä ja sympatiaa.

Organisaatiossa tehtiin vuosikausia kaikki mahdolliset virheet - syydettiin muun muassa rahaa maailmalle ovista ja ikkunoista - ja sitten äkkiä ja yllättäen nämä identiteettiään etsineet espoolaiset osaavat tehdä muutakin kuin miinusvetoisia talouslukuja.

Yksi nykyisen menestyksen katalysaattoreista oli Raimo Summasen palkkaaminen urheilutoimenjohtajaksi runsaat kolme vuotta sitten. Pitkään ei Summanen ilman konflikteja ja potkuja Espoossakaan möyrinyt, mutta yksi kiistellyn kiekkopersoonan oivalluksista oli nykyisen vastuuluotsin Petri Matikaisen pestaaminen Kari Heikkilän apuvalmentajaksi.

Oppirahansa - ja kalliit sellaiset - Blueskin (lue: omistaja Jussi Salonoja) on toki maksanut. Ilman vuosittaista 2-3 miljoonan euron konserniavusta espoolaisen kiekkoilun identiteetti olisi jäänyt löytämättä.

Vielä muutama kausi eteenpäin ja Salonoja voi sijoittaa perintörahojaan muuhunkin kuin kiekkoharrastukseen.

Kultajoukkue Kärpillä on edessään iso muutos.

Euroopan valloitus on dynastian seuraava etappi, mutta samaan aikaan nykyinen joukkue on tullut elinkaarensa päähän.

Ainakin puolisen tusinaa äijää kahdesta kärkikentästä on vaihtamassa maisemaa ja se symboloi kärppäläisessä toimintakulttuurissa poikkeuksellisen suurta muutosprosessia. Varsinkin kun virran mukana menee myös väkevää jälkeä tehnyt päävalmentaja Kari Jalonen.

Mutta toimitusjohtaja Juha Junnon tavat tuntien edessä oleva rakennusmuutos tehdään hallitusti. Junnolla on todennäköisesti taskussaan jo liuta Euroopan valloitukseen valmiita täsmäohjuksia, joitten nimet julkaistaan jo alkuviikosta.

Entäpä Jalosen seuraaja?

Vapaita huippunimiä ei markkinoilla juuri ole.

Mikko Haapakosken nostaminen vastuuseen jo nyt on tietysti yksi varteenotettava vaihtoehto.

Tai sitten Junno yllättää taas kerran.

Jere Karalahden pestaaminen - olkoonkin, että yhteistyö päättyi nolosti - osoitti, ettei Oulussa ole radikaalejakaan rekrytointeja väistelty.

Miten olisi Summanen?

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kun sukupuoli vaihtuu, nimi kuolee

Paluu arkeen joukkoampumisten jälkeen on vaikeaa

Ruotsissa osutaan napakymppiin, Suomessa ei

Amerikkalaiset yhä riippuvaisempia ilmastoinnista

Kun koolla on väliä

Ei yhtään ylimääräistä

Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Opi suojelemaan omaa energiaasi

Korkean korvamatoisuuden kappale

Miksi katsotte vääränlaisia ohjelmia?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...