Haussa: Hyvä mielipide

Suomen Kuvalehti kyseli marraskuussa, mikseivät poliitikot keskustele kulttuurista.

Jutussa oli kysymys ennen kaikkea kulttuuripolitiikasta, mutta myös yleisesti poliitikkojen taidepuheista. Niitä edusti muun muassa kansanedustaja, ex-valtiovarainministeri ja SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Hänen mukaansa poliitikot eivät puhu esimerkiksi taiteesta, koska siinä ei ole helposti mitattavaa oikeaa ja väärää. Poliitikot pelkäävät tulevansa nolatuiksi, kun avaavat suunsa.

Toisaalta taiteentekijätkään eivät jutun mukaan kovin hanakasti antaudu keskusteluun, syyttelyyn ja elitistiseen nokan nosteluun kyllä.

Näkökulmaa voi hyvin laajentaa. Suomessa on ylipäänsä vaikeaa keskustella taiteesta. Ja se on huono juttu.

Taide näyttää olevan Suomessa asia, josta ei hankita mielipidettä. Pikemmin käsitetään niin, että taidetta koskevien mielipiteiden kanssa enemmän tai vähemmän synnytään.

Se on väärin. Taiteesta nimenomaan hankitaan mielipide. Taidetta pitää opetella, siksi taideaineita kuuluu jo peruskoulunkin opetusohjelmaan. Silti meillä tavallinen väheksyvä puheenparsi leimaa kaiken muun paitsi helpoimmin omaksuttavan kulttuurin ”taiteeksi”. Ilmaisulla tarkoitetaan sitä, mitä ei voi, haluta, eikä tarvitse ymmärtää.

Asenteella on seurauksensa. Ihminen on sitä mitä syö. Jos hyvää on se, mikä menee kaikkein helpoimmin korvien tai silmien kautta pään sisään, niin seuraus on hengelle sama kuin ruumiille pelkällä pullalla eläminen.

Taide ja kulttuuri ovat käteviä tapoja oppia. Niiden avulla tutkitaan itseä, omia tunteita, arvoja ja käsityksiä, oikeaa ja väärää. Niillä hahmotetaan toisia ihmisiä ja heidän maailmankuvaansa. Kun vielä lisätään halu keskustella siitä, miksi jonkun toisen näkemys on oikea tai väärä, mielenkiintoinen tai lattea, ollaan jo enemmän kuin hyvässä alussa.

Se vaatii joskus ponnistelua, helppoudesta luopumista, vaikeiden asioiden ymmärtämistä. Kaiken ei kuulu olla vain kivaa, kaunista tai helposti omaksuttavaa.

Viihteelläkin on arvonsa. Taide ja kulttuuri ylipäänsä voi olla viihdettä, mutta sen lisäksi paljon muutakin.

Joskus teoksen kanssa pitää painia pitkästi, että saa sen ajatuksesta kiinni. Toisinaan ajatus on valaiseva, toisinaan pettymys. Taiteilijatkin epäonnistuvat. On olemassa väärin asetettuja kysymyksiä, on olemassa huonoja tapoja käsitellä ajatuksia. Sen saa sanoa, kun on ensin yrittänyt ymmärtää.

Julkista keskustelua käyvät poliitikot eivät kyllä tee keskustelun opettelemista yhtään helpommaksi. Runsas vuosikymmen sitten silloin kulttuuriministeri vietiin erään lehden haastattelussa valokuvanäyttelyyn, jossa esillä oli syöpäsairaiden ihmisten muotokuvia.

Ministeri kuittasi näyttelyn tekemän vaikutuksen sanomalla, ettei hän nähnyt kuvissa mitään kaunista.

Tuntuisi, että sellaisella näkemyksellä taiteesta, ihmisestä ja itsestä ei pitäisi olla mitään tekoa kulttuuriministerin pestiin. Mutta väärässähän sitä taas olin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kun sukupuoli vaihtuu, nimi kuolee

Paluu arkeen joukkoampumisten jälkeen on vaikeaa

Ruotsissa osutaan napakymppiin, Suomessa ei

Amerikkalaiset yhä riippuvaisempia ilmastoinnista

Kun koolla on väliä

Ei yhtään ylimääräistä

Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Opi suojelemaan omaa energiaasi

Korkean korvamatoisuuden kappale

Miksi katsotte vääränlaisia ohjelmia?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...