Herra, on hyvä, että me olemme täällä

Voimaksi matkalle

Jeesus vei muutaman opetuslapsensa, apostolinsa, yksinäisyyteen. Uudessa testamentissa kerrotaan muutoinkin Jeesuksen menneen yksinäisyyteen, rukoilemaan.

Kristillinen perinne tuntee erakot, jotka vapaaehtoisesti vetäytyivät yksinäisyyteen. Joku meni luolaansa rukoilemaan koko maailman puolesta.

Yksinäisyys ei ole tuntematonta todellisuutta meillekään. Yhä useampi suomalainen asuu ja elää yksin. Sen, että asuu yksin, ei tarvitse merkitä sitä, että on yksinäinen.

Moni yksinasuva ei ole yksinäinen, mutta moni muu tuntee olonsa yksinäiseksi ihmisten keskellä. Tämä kokemus voi liittyä siihen, että ihminen tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja sivulliseksi.

Aikamme kärsii aidon yhteisöllisyyden murenemista. Entistä useampi on yksinäinen ja tuntee olevansa väärään aikaan väärässä paikassa.

Tämän surullisen kehityksen keskellä on tärkeää muistaa nämä Jeesuksen Vuorisaarnan sanat: ”Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?”

Joskus kysyttiin: Kenen joukoissa seisot?

Jos kohdistamme uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan, olemme lopulta samoissa joukoissa. Ainakin sitten taivaassa, ja uskoisin sen olevan iloinen yllätys. Uskon tulisi yhdistää, ei erottaa ja rakentaa muureja.

Silloin voisimme tuntea sen, mitä Kirkastusvuorella tunnettiin: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä.”

Aikamme puhuu mukavuusalueista. Taakse saisivat jäädä ne ajat, jolloin tunsimme olevamme mukavuusalueella vain omassa kotoisessa kirkossamme.

Eräässä laulussa lauletaan näin: ”Kun on toisessa kädessä Jumala ja toisessa olet sinä, niin me voimme yhdessä oppia elämään ihmisinä.”

Hengelliset laulukirjat ja virsikirjat kertovat tänä päivänä hienolla tavalla, miten olemme löytäneet jotakin oikein hyvää jopa entiseltä epämukavuusalueelta.

Erään kerran paavi Franciscus kohtasi Vatikaanissa saksalaisia luterilaisia. Hän vitsaili heille hyvin tärkeästä asiasta kysymällä: Kummat ovat parempia, evankeliset vai katoliset?

Vastaus kuului: Kaikki ovat parempia yhdessä. Meitä kaikkia kristittyjä yhdistävät suuremmat asiat kuin mitkä meitä erottavat.

Se, mitä me tarvitsemme, on Jeesus ja hänen sanansa, joissa saamme kuulla hänen äänensä. Tarvitsemme välillä myös yksinäisyyttä, hiljaisuutta. Tämä yhteiskunta on muuttumassa harmaaksi arjeksi ja arjen melu alkaa häiritä myös pyhäpäiviä.

Kirkko ja sen jumalanpalveluselämä on todellista vastakulttuuria tälle kehitykselle. Kirkko on avoin kaikille, mutta ei kaikelle.

Kirjoittaja on Iisalmen rovastikunnan lääninrovasti ja Pielaveden seurakunnan kirkkoherra.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Palmu­sunnuntain näköaloja!

Kirjahyllyn ääressä paljastuu levottomuus.

Avioliiton raunioilla

Tubirokote voi selittää kuolleisuuden isoja eroja

Voitettavat vaikeudet

”Le mani, le mani, dobbiamo lavar le mani” – Pese kädet!

Koronavirus antoi esimakua brexitistä

Korona-Uusimaa ja puhdas Suomi

Kuka enää jaksaa lukea, etenkään kirjoja?

Kysy ravinnosta: Häätääkö jokin ravinto koronan? – "Ruokahuoltoon liittyvissä asioissa kannattaa pitää järki kädessä"

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...