"Heti kun lukujärjestys ja rutiinit katoavat, iskee järkyttävä kontrollin tarve"

Aamulla nousin vasta myöhään, mutten siksi etten olisi jaksanut nousta. Oikeasti jäin sänkyyn, koska ahdisti nousta. Sinänsä ajatus täysin vapaasta, omasta ja vielä käyttämättömästä kesälomapäivästä on ihana, mutta nyt ahdistaa.

Kesälomakin on suoritus. Entistä pahempi suoritus se on nyt, kun syksyllä odottavat ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset. Sentään aloitin lukemisen ajoissa, mutta minkäänlaista tarkkaa lukusuunnitelmaa en ole osannut tehdä.

 

Heti kun lukujärjestys ja rutiinit katoavat, hetken helpotuksen jälkeen iskee järkyttävä kontrollin tarve. Vaikkei olisikaan ylioppilaskirjoituksia läähättämässä niskaan, jotain varmasti pitäisi tehdä. Tai ainakin pitäisi nousta sängystä ja tehdä yksinkertaisesti jotain.

Kun koulu ja aikataulut eivät enää kontrolloi ja säätele elämääni, alan keksiä sääntöjä itse. Eivätkä ne ole mitään fiksuja lukuaikatauluja, vaan sääntöjä siitä monenko jälkeen saa syödä, kuinka usein saa syödä ja kuinka usein päiväkirjaa on kirjoitettava.

Päivän päätteeksi olen usein vihainen itselleni siitä, etten tehnyt tänään mitään järkevää. Tai jos tein, niin en tarpeeksi. Tai sitten vain päätän, että tämä päivä meni nyt hukkaan, mutta seuraava ei varmasti mene.

 

Sitten tulee myös pelko siitä, että jos tämä onkin viimeinen kesä, kun minulla on opiskelupaikka, johon loman jälkeen palata? Viimeinen kesä, kun ei tarvitse stressata tulevaisuudesta ylioppilaskokeita enempää? Mitä enemmän ajattelee, sitä pelottavampaa olemassa olemisesta tulee.

Onneksi on nämä kaikki lifestyle- ja hyvinvointisivut, jotka kehottavat rentoutumaan, ottamaan aikaa itselleen ja vain olemaan. Mutta minun mieleni sanoo: Eivät ne tarkoita sinua! Ne tarkoittavat kaikkia muita ihmisiä, jotka ovat tehneet jotakin ansaitakseen rentoutumisen!

 

Olen lomalla, mutta tuijotan kalenteria. Siinä seuraavat kaksi viikkoa ovat tyhjää. Paniikki. Tulen hulluksi, jos en tee mitään tai tapaa ketään, mutta toisaalta väsyttää niin paljon, ettei välttämättä edes jaksaisi. Yksinäisyyskin saattaa iskeä, vaikka viihtyisin kuinka hyvin yksin. Arkena on liikaa kiirettä ja väsyttää, mutta lomalla mitääntekemättömyys ahdistaa. Me olemme ansassa.

 

Ihmismieli on loputon sotku ja lomalla on aivan liikaa aikaa yrittää selvitellä sitä sotkua. Eikä nyt ole tarkoitus valittaa tylsyydestä, vaan omasta mielestäni. Mielen saa tietysti mutellekin; kuuntelemalla musiikkia täysillä, lukemalla hyvää kirjaa tai selaamalla nettiä. Mutta tarkoittaako kaiken tuon tekeminen sitä, että pakenen mieltäni, elämääni ja olemassaoloani? Enkö ajattele tarpeeksi?

Peiton alle piiloon maailmaa. Ainut ratkaisu jonka keksin ja jaksan toteuttaakin.

Kirjoittaja kuuluu Savon Sanomien nuorten toimitukseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Lähi-idän räjähdysten kesä päättyi täystuhoon

Koettelemusten tiellä

Videopuhelu ei aina riitä.

Millainen asenne sinulla on elämään?

Miten päiväni väritän?

Loppu on vaarallinen käsite.

Onko minulla ruoka-allergia?

Lupiinipoliisia odotellessa

Havaintoja äänikirja- maailmasta

Pörssin yhtiöiden arvo ylitti Suomen bkt:n arvon

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...