Ihminen saa lajinsa näyttämään typerältä.

Sorsat uivat järvessä. Toisaalta sorsalle itselleen se tuskin on uimista vaan ihan normaalia olemista. Sorsa tuskin miettii kieltä. Urossorsaa kiinnostaa todennäköisesti eniten sen jopa 40-senttinen korkkiruuvipenis ja minne sen laittaisi.

Ihmisen uiminen on selviytymistä. Ihminen potkii, polskii ja pärskii. Tekee kaikkensa, ettei hukkuisi. En tiedä, onko se varsinaisesti uimista vai yrittääkö ihminen pikemminkin teeskennellä uivansa. Ihmiset hukkuvat veteen siksi, että meitä ei ole tarkoitettu veteen.

Kun hai havaitsee uivan ihmisen, se luulee tätä loukkaantuneeksi hylkeeksi. Ihanan helpoksi, rasvaiseksi herkkupalloksi.

Kuinka väärässä hai onkaan. Pikku haukku paljastaa ikävän yllätyksen: se onkin vain ihminen sekoilemassa sille vieraassa ympäristössä.

Ihminen tekee kaikkensa saadakseen lajinsa näyttämään typerältä muiden silmissä. Ihminen yrittää lentää, liitää, kiitää. Venyttää raajojaan, jotka eivät veny.

Ihminen saa syntyessään kaksi jalkaa, joiden avulla on hyvin kätevää kävellä. Kaiken pitäisi olla siis hyvin, mutta nyt ihminen on alkanut sekoilemaan myös maalla. Sähköpotkulaudan kahden renkaan avulla ihminen voi tehdä itsestään nelijalkaisen ja liikkua jalkakäytävällä vaivatta 25 kilometriä tunnissa.

Jalkakäytävällä on siis mahdollista kulkea nyt niin, että jalat eivät liiku lainkaan. Olemme kehityksen kärjessä.

Optimistisimmat uskovat, että sähköpotkulauta voi korvata auton kaupunkiliikenteessä. Viimeiset sata vuotta ovatkin hienosti osoittaneet, miten vähän ihminen on kiintynyt autoihin.

Sähköpotkulauta näyttää korvaavan ensisijaisesti kevyen liikenteen liikkumista, kuten kävelyä ja pyöräilyä. Ihmisen täytyy päästä entistä useampaan paikkaan entistä nopeammin, vaikka tosiasiassa meidän kaikkien olisi paras käydä vähemmän kaikkialla.

Kenties evoluutio tekee lopulta jalkamme tarpeettomiksi. Ihminen jalostuu lajina siten, että se syntyy ylipainoisena sähköpotkulauta jalkojensa alla.

Kaupungissa ihmisillä on kiire. Sähköpotkulautaa tuskin kukaan käyttää haahuiluun. Päämäärätön kävely ja sen aiheuttama löytämisen riemu jää pois laudalla ajellessa, kun pitää keskittyä siihen, ettei törmää kehenkään.

Runoilija John Keats on verrannut runoutta vedessä olemiseen. Järveen menemisen pointtina ei ole uida heti rantaan, vaan nauttia vedessä olemisesta.

Kun katselin sorsia ja uitin jalkojani rantavedessä, yksi poikasista ui aivan viereeni. Sitten pieni sorsa haukkasi varvastani. Kenties uteliaisuuttaan, että mikäs tämmöinen on. Tai kenties muistuttaakseen, että tällaiset jalat teillä ihmisillä on.

Vedin jalkani pois vedestä. Sorsat jatkoivat uimistaan.

Arttu Seppänen on toimittaja,
taiteilija ja dj.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Uusi tv-kanava jäi monilta huomaamatta

Susien suojelu jakaa mielipiteitä voimakkaasti

Joskus rooli tarttuu tiukasti näyttelijään

Voiko ihmisiä ja ihmissuhteita hinnoitella?

Henkinen minäni kaipaa Suomi-draamaa

Kuinka korvata maitotuotteita?

Miksi Yle väheksyy kirjallisuutta?

Onnellinen vainaja

Monenlaista uutista ja uutislähetystä

Brexit-sopu saavutettu – ja lehmät lentää

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...