Ilmastonmuutos on kulutuksen moraalinvartija

Liiallista kuluttamista on paheksuttu moraalisesti antiikin ajoista lähtien.Jo Aristoteleen ja Platonin kirjoituksissa ylellisyys-kulutus ja ahneus nähtiin uhkana yhteiskunnan vakaudelle. Liiallista kulutusta on paheksuttu myös uskontojen kautta. Erityisesti kristinusko on korostanut vaatimattomuutta ja rikkaus on nähty ongelmallisena.

Moralismiin on aina liittynyt myös kaksinaismoralismi. Hallitsijat, aateliset ja uskonnollinen eliitti loivat kulutuksen moraalikoodiston, mutta pyrkivät erottautumaan rahvaasta ylellisellä kulutuksellaan. Esimodernina aikana alemmat kansankerrokset pystyttiin pitämään moraalisessa ruodussa, kun tavaraa ja rahaa oli vähän ja luksukseen oli varaa vain eliitillä.

Tilanne muuttui teollistumisen myötä, kun massatuotanto toi tavarapaljouden kaikkien ulottuville. Samalla kirkon moraalinen valta kulutukseen ja elämäntapaan heikkeni ja yksityinen kulutus alettiin nähdä talouskasvun moottorina. Vasta ilmastonmuutos ja muut ympäristöongelmat nostivat kulutuksen moraalikysymykset uudelleen esiin.

Kulutuksen rajoittaminen moralisoinnin kautta on nykyään huomattavasti vaikeampaa kuin ennen, sillä valtavilla määrillä ihmisiä on sekä tavaraa että rahaa. Globaalissa mittakaavassa haaste on vielä hankalampi: esimerkiksi Intiassa ja Kiinassa keskiluokka on vain hetki sitten päässyt kuluttamisen makuun.

Pohjois-Euroopan maissa kulutukseen liittyvä moraalinen (itse)kritiikki on voimakkaampaa kuin missään muualla. Keskustelu on kuitenkin yhtä ristiriitaista kuin muinainen uskonnollinen moralisointi.

Korkeasti koulutetut kaupunkilaiset ovat asenteiltaan ekologisimpia ja arvostelevat näkyvimmin liiallista kulutusta. Samaiset kansalaiset kuitenkin itse kuluttavat eniten.

Kulutuksen moralisointi osuu yleensä sellaiseen kulutukseen, minkä vihertäminen onnistuu helpoiten moralisoijilta itseltään. Esimerkkeinä mainittakoon liikenne ja energia, asuminen ja syöminen.

On helppo kuluttaa kestävästi, kun on valinnan varaa. Myös maakuntien metsäpolitiikkaa, voimaloita ja tehtaita on helppo arvostella kaupun-kibulevardilla MacBookia naputellen.

Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii moralisointia radikaalimpia toimia. Kuluttajat eivät vähennä kulutustaan noin vain. Esimerkiksi vapaaehtoinen ilmastokompensointi ostosten yhteydessä on kaunis idea, mutta ei tuo riittävän nopeaa muutosta.

Itse en näe muita vaihtoehtoja kuin pakolliset verot ja lisämaksut. Niiden ongelma on kulutusyhteiskunnan eriarvoistuminen. Ostovoima vähenee ja arki hankaloituu monella, jos esimerkiksi polttoaineiden hintoja nostetaan huomattavasti.

On kuitenkin selvää, ettei ilmastonmuutosta saada kuriin toimilla, joista ei aiheudu kenellekään haittaa. Kulutuksen rajoittaminen millä tahansa tavalla tulee lisäämään eriarvoisuutta.

Todella rikkaille ei ole väliä, kuinka paljon kestämätöntä kulutusta tullaan verottamaan. Tärkeintä olisi saada kestävyydestä yhteinen tavoite. Tämä vaatii aidosti yhteisöllistä ajattelua omien eturyhmien yli.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston sosiologian professori, joka on erikoistunut kulutuksen ja talouden tutkimukseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kuinka korvata maitotuotteita?

Miksi Yle väheksyy kirjallisuutta?

Onnellinen vainaja

Monenlaista uutista ja uutislähetystä

Brexit-sopu saavutettu – ja lehmät lentää

MTV suunnittelee tähtiensä urat

EU-maa, joka marssii Attilan jalanjäljissä

Suomen kauden villit kuukaudet

Jouko Turkka pisti veljekset uusiksi

Annoin toisen mahdollisuuden Muuntohiilelle

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...