Jossain vaiheessa naiset katoavat.

Olen ollut kolme kertaa mukana presidentinvaalikampanjassa; ensin tekemässä Suomeen melkein-presidenttiä Elisabet Rehnistä ja muutamaa vuotta myöhemmin just eikä melkein -presidenttiä Tarja Halosesta. Kun lähdin Työväentalolle valtakunnan ensimmäisen naispresidentin voitonjuhliin helmikuisena iltana vuonna 2000, muistan, miten tyttäreni, tuolloin 11- ja 9-vuotiaat, vilkuttivat eteisessä ja hihkuivat, että seuraavana päivänä koulussa he sanovat, että heistäkin voi tulla joskus tasavallan presidenttejä!

Tarja Halosen voitonjuhlissa moni varttunut nainen itki: Että sain nähdä tämänkin päivän! Nyt voi totta tosiaan sanoa, että Suomi on tasa-arvoinen maa!

Näinhän edelleen kuulee sanottavan: Suomi on tasa-arvon mallimaa. Meillä valittiin liki 20 vuotta sitten naispresidentti, ja niissä vaaleissa seitsemästä ehdokkaasta peräti neljä oli naisia. Ja onhan meillä ollut sittemmin myös kaksi naispääministeriä, joista kumpikaan ei tosin viipynyt virassaan kauaa.

Olen melkein vaaleissa kuin vaaleissa äänestänyt naista. Olen äänestänyt eri puolueiden naisia ja eri ikäisiä naisia. Olen elämäni aikana arvostanut monia naispoliitikkoja, ihaillutkin, puolueista riippumatta. Muistan lapsuuteni tv-debateista 1960-luvulta Jutta Zilliacuksen, jonka jälkeen olen vuorollani sympannut Suvi-Anne Siimestä, Heidi Hautalaa, Kirsi Pihaa, Tarja Filatovia, Eva Biaudetia, ja niin edelleen.

Lista on pitkä. Olen kannattanut Sirpa Pietikäistä, Anneli Jäätteenmäkeä, Jutta Urpilaista ja Mari Kiviniemeä. Ja manannut sitä, miten perinteisen median lemmikkiys on vienyt monelta fiksulta naispoliitikolta – vaan ei mieheltä – poliittista painoarvoa ja uskottavuutta.

Sellaista patriarkaalista yhtenäismediaa ei onneksi enää ole. Nuoret naispoliitikot voivat blogeissaan, Facebook-sivuillaan, Twitter-tileillään ja Instagramissa olla läsnä omilla ehdoillaan.

Jää nähtäväksi, miten naisten ennätyksellinen määrä eduskunnassa tulee vaikuttamaan. Nousevatko naispoliitikot merkittäviin asemiin, rynnivätkö tärkeimpiin valiokuntiin, ottavatko perinteisen miehiset paalupaikat päättääkseen yhteisistä asioistamme, löytävätkö yli puoluerajojen yhteisiä linjanvetoja?

Monet politiikan kommentaattorimiehet hehkuttavat nyt nuorten naisten esiinmarssia. On syytäkin. Samaan aikaan ajattelen, että eduskunnassa tulisi olla koko ikähaitarillinen naisia, kuten on aikojen varrella ollut miehiäkin.

Eduskunnassa pitäisi olla myös vanhoja viisaita naisia. Iäkkäät naiset kun katoavat syystä taikka toisesta edelleen vaivihkaa näkyvistä ja kuuluvista yhteiskunnallisesta keskustelusta.

Myös eduskunnasta.

Anja Snellman

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

MTV suunnittelee tähtiensä urat

EU-maa, joka marssii Attilan jalanjäljissä

Suomen kauden villit kuukaudet

Jouko Turkka pisti veljekset uusiksi

Annoin toisen mahdollisuuden Muuntohiilelle

Totista on moneen lähtöön

Mitä sinulle kuuluu?

Vähänkinoli riittävästi.

Yhdysvallat on pettänyt kurdit toistuvasti

Valtio ei sovi yrityksen omistajaksi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...