Kalatalous- velvoitteet järkevämmiksi

Vaelluskalojen kantojen huono tila vaatii nopeita toimia niiden elvyttämiseksi. Syyt tiedetään hyvin.

Kalat vaativat lisääntymisalueen virtavedessä, syönnösalueen järvialueella ja vaellusmahdollisuuden näiden välillä. Jos välillä on nousueste, lisääntymisalue on ruopattu ja kalastus on säätelemätöntä, kanta on heikoilla.

Lisääntymisympäristöjä on mahdollista kunnostaa ja kalastusta säädellä oikeaan suuntaan.

Pahin ongelma liittyy voimalaitospatoihin, joiden yhteydessä ei ole kalatietä tai se ei toimi. Laitoksen toimiluvasta voi puuttua kalataloudellisen haitan korvausvelvoite kokonaan, tai se on joko istutusvelvoite tai kalatalousmaksu. Jälkimmäistäkin käytetään usein istutuksiin.

Nykykäytäntö ei toimi järkevällä tavalla, koska se edistä vaelluskalojen luontaista elämää juuri millään tavalla. Haitan kärsijöillekin se on kompensaationa vain laiha korvike, koska istutettujen taimenten on havaittu yleensä vaeltaneen aivan muille vesille kuin on pitänyt.

Itä-Suomen yliopiston tutkijat julkaisivat aiheesta viime vuoden lopulla poikkitieteellisen kirjoituksen, jossa tuotiin esille biologian lisäksi ongelman oikeudellista puolta.

Kalojen istutus kyseenalaistettiin siinä vahvasti. Johtopäätöksenään kirjoittajat esittivät, että vesirakentamisella aiheutettu haitta voidaan kompensoida kestävästi vain kalojen luontaisella lisääntymisellä.

Tutkijat totesivat osuvasti, että myös oikeuden tulisi nykyistä paremmin huomioida vaelluskalojen elvyttämisen tarpeet.

Vesilaki mahdollistaa vanhojen lupien kalatalousvelvoitteiden muuttamisen. Mutta jos velvoitetta ei ole vesitalousluvassa alun perinkään, niin sitä ei voi käytännössä lisätä siihen enää jälkikäteen, jos se vähentäisi hankkeesta saatavaa hyötyä – kuten esimerkiksi kalatie lähes aina tekee.

Oikeusministeriö on juuri arvioinut vesilain muuttamisen mahdollisuuksia. Muistion mukaan vesilakia olisi mahdollista muuttaa niin, että vanhoihin vesitalouslupiin voitaisiin lisätä uusi kalatalousvelvoite tai -maksu.

Suomen ympäristökeskuksen hankkeessa mietitään paraikaa vaihtoehtoja lainsäädännön kehittämiseksi. Sen pohjalta ratkeaa voidaanko vesilain muuttaminen laittaa lähivuosina vireille.

Biologinen ongelma ei kuitenkaan välttämättä poistu vielä sillä, että lupaehtojen mukaisesti mahdollistetaan vaelluskalojen elinkierto.

Vesistöreittien alkuperäiset lohikalakannat ovat geneettisesti erilaistuneet. Jopa saman joen eri sivuhaaroissa on tapahtunut erilaistumista, kuten tutkimuksissa on todettu. Villi vaelluskala leimautuu kuoriutumisen jälkeen syntymäjokeen ja palaa siihen myöhemmin jatkamaan sukua.

Jokiin pitäisi saada periaatteessa niihin geneettisesti sopeutunut kanta. Mutta niitä on enää vaikea löytää, kun valtaosa kannoista on jo tuhoutunut. Altaassa kasvanut ja laitostunut kala soveltuu siihen huonosti, jos ollenkaan.

Vaelluskalojen elvyttämisen esteenä ei ole enää tiedon puute. Se vaatii vain todella paljon kokonaisvaltaista, yhteiseen päämäärään tähtäävää työtä monella sektorilla –  ja tietysti rahaa.

Kysymys on arvovalinnoista.

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja eräkirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Monenlaista uutista ja uutislähetystä

Brexit-sopu saavutettu – ja lehmät lentää

MTV suunnittelee tähtiensä urat

EU-maa, joka marssii Attilan jalanjäljissä

Suomen kauden villit kuukaudet

Jouko Turkka pisti veljekset uusiksi

Annoin toisen mahdollisuuden Muuntohiilelle

Totista on moneen lähtöön

Mitä sinulle kuuluu?

Vähänkinoli riittävästi.

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...