Kalevale?

Muilutetaan itsemme vuoteen 1975.

Jos joku olisi tuolloin uhonnut, että katsokaapa vain: 40 vuodenkiertämän päästä Suomessa on yli 260 jäähallia, kaksi miehistä maailmanmestaruutta, kapallinen arvokisamitaleja, tuhansia jääkiekosta elantonsa raapivia ihmisiä ja muutamia kiekonveivaamisen ympärille kasattuja bisnesyhtiöitä (joskin huonosti kannattavia), kyseistä haihattelijaa olisi soimattu etunojallisesta kalavaleesta.

Nyt vuonna 2015 ei voi puhua edes takakenoisesta kalevaleesta.

Sillä näinhän siinä on käynyt.

Miksi peruuttaa juuri 40 vuoden taakse?

Siksi, koska tuolloin porskutti suomalaisen jääkiekkoilun porstuaan Turun Kisa-Veikkojen ex-maalivahti, Australiassa lapsena loikkinut merkonomi Kalervo Kummola. Hänet oli valittu juuri perustetun SM-liigan ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi.

Sittemmin hänestä ei ole päästy eroon, on sitä haluttu tai ei.

Nyttemmin pöllämystynyt jääkiekkoväki kysyy itseltään, onko laji pullistellut ja runsastunut nähdyllä voimalla Kummolan ansiosta vai hänestä huolimatta.

Kaikki nämä vuodet jääkiekko on vetänyt verrattain vekkulia roolia suomalaisessa urheilussa.

Laji on ihastuttanut ja raivostuttanut. Joidenkin mielestä muuta urheilua ei edes tarvittaisi, joidenkin toisten mielestä vastenmielinen jääkiekko pitäisi taklata kansakunnan henkistä tilaa rapauttavana ilmiönä tyystin louhikkoihin.

Jääkiekosta kirjottavat toimittajat ovat takoneet koneitaan aivan hulluina. He ovat hehkuttaneet ylikierroksin, mutta myös parjanneet, vuosi vuodelta muistuttaneet, että ”tätä tietä jääkiekko on menossa helvettiin, ja laji tukehduttaa itsensä lukemattomiin typeryyksiinsä”.

Näinhän taas ei ole käynyt.

Ja kaiken aikaa tsunamien imussa ja suitsutusten tuoksussa on seissyt itse rakentamallaan jalustalla oikean käden rinnuksilleen asettanut Kalervo Kummola, napoleon, rautakansleri. Häneen on tiivistynyt kaikki.

Menestys ja pöyhkeys, kehitys ja röyhkeys.

Kummola on nyt 70-vuotias. Lauantaina hänen tilalleen Jääkiekkoliiton johtoon valitaan uusi pomo.

Aiheesta on kohistu kohta vuosi – ei niinkään siksi, että taloon tulee uusi pomo, vaan siksi, että vanha diktaattori lähtee.

Hyvä, että lähtee.

Kummolan ansiot ovat kiistattomat. Häntä, ja hänen mukanaan suomalaista jääkiekkoa, ei ole voitu vetää kölin alta. Kale on vaalinut lajinsa parasta, tavalla tai toisella, hyvällä tai pahalla.

Mutta viimeistään nyt aika on täysi. Jääkiekko tarvitsee ummehtuneen tupansa tuulettamista, läpivalaistumpaa toimintakulttuuria, modernimpaa ajattelua ja demokratiaa.

Menneet 40 vuotta ovat ehkä ihania, mutta vähän haisevia.

Toisaalta. Ei Kummola mihinkään poistu, kansainvälisen jääkiekkoliiton varapuheenjohtajakin hän yhä on.

Vai mitä tuumitte? Kumman ääni kuuluu vuonna 2016 suomalaisessa jääkiekossa kauemmaksi?

Uuden puheenjohtajan vai Kummolan Kalen?

Uusimmat

Kolumnit

Näyttäkää nyt sitä yleisöäkin

Juhannuksenahan voi laittaa tv:n kiinni, eikö?

Uutisia: et ole niin spesiaali kuin luulet

Eurobudjetista uusi rahareikä?

Egyptiläiset muistelevat risti-riitaisin tuntein

Itsemurhat herättivät huolen tosi-tv:stä

Ilmastoahdistus iskee varkain

Yksin oleva ei välttämättä ole yksinäinen.

Kotitalouksista yksilöiden kulutukseen

Kaikkien pyhien sunnuntaina

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...