Kehittäjät ovat tehneet mäkihypylle vahinkoa

Ihminen on viisas olio. Hän keksii koko ajan uutta, ja kehittää aiemmin keksimäänsä aina vain paremmaksi ja paremmaksi.

Mäkihyppyurheilun parissa työtään tekevät eivät ole poikkeuksia.

Hyppäämisen tekniikkaa on kehitetty, hyppääjien ominaisuuksia jalostettu, hyppyrimäkiä kasvatettu.

Valitettavasti vain nyt on käynyt niin, että lajin kehitys on ollut varsin rankka potku omaan nilkkaan.

Laji on kehittynyt niin, että hyppääjä lentää aiempaa pitemmälle huomattavasti pienemmällä vauhdilla ja pienemmällä ponnistusvoimalla.

Tämä on saatu aikaan tekemällä hyppääjistä lentokoneita, jotka liitävät ja liitävät pitkin ilmapatjaa - jos tuo ilmapatja on sillä päällä, että se suostuu yhteistyöhön.

Hyvin usein se ei ole.

Jos tuulen suunta ilmalennon aikana vaihtuu, se vaikuttaa radikaalisti lentorataan.

Vastatuulen vaihtuminen myötäiseksi pudottaa hyppääjän takuuvarmasti alas, ja vastainen puhuri saa urheilijan jopa nousemaan ylöspäin, jos korkeus lasketaan alastulorinteen pinnasta.

Tämä on toki lajin piirissä huomattu.

Tuulikompensaatiolla ja lavakompensaatiolla yritetään hyvittää niitä, jotka kärsivät olosuhteista, ja vastatuulen kantamilta hyppääjiltä otetaan osa pisteistä pois.

Järjestelmä on muuten hyvä, mutta se ei toimi.

Tämä nähtiin jälleen kerran Lahden sunnuntain kilpailussa.

HS97-mäessä hypyn pituus vaihteli noin kymmenen metriä, kun peräkkäin hyppäsi kaksi etukäteen tasavahvaa urheilijaa. Erona vain tuuli, joka toisella puhalsi vastaan ja toisella takaa.

Kompensaatio toi toiselle puolenkymmentä pistettä lisää ja toiselle saman verran vähemmän.

Kun metrin arvo Lahden mäessä on kaksi pistettä, voi helposti laskea, ettei tarkoitusta ole saavutettu. Kilpailijat eivät ole tasa-arvoisessa asemassa.

Kaiken pahan alku ja juuri löytyy Ruotsista.

Jan Boklöv keksi aikoinaan, että levittämällä sukset V-asentoon saa hyppääjä lisää kantopintaa, ja hyppy kantaa pidemmälle.

Aerodynamiikkaan ryhdyttiin perehtymään tarkemmin, ja todettiin, että hyppääjää keventämällä, suksia leventämällä ja hyppyhaalarin kankaan ominaisuuksia muuttamalla metrejä saadaan yhä lisää.

Kun samaan aikaan kilpailuja siirrettiin pidettäväksi vain ja ainoastaan suurmäissä, missä lento-ominaisuudet korostuvat entisestään, oltiin jo syvällä siinä kierteessä, mistä nyt etsitään pois pääsyä.

Tuulen suunta määrää, kuinka pitkälle hyppääjä lentää.

Ei suinkaan se, kuinka kovasti ja oikeaan suuntaan hän ponnistaa.

Mäkihypystä on tehty aivan liian herkkä olosuhteille.

Suurmäessä kilpailun estää jo kohtalainen tuuli. Kilpailun aikana vaihtelevat olosuhteet vaikuttavat suorituksiin aivan liikaa.

Tuloksena on viivytyksiä, odotteluja, hyvien hyppääjien epäoikeudenmukaisia romahtamisia, joskus jopa tuulen riepottelun aikaansaamia kaatumisia.

Tästä kärsivät niin kilpailijat, yleisö ja TV-katsojat.

Siis koko laji.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kun koolla on väliä

Ei yhtään ylimääräistä

Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Opi suojelemaan omaa energiaasi

Korkean korvamatoisuuden kappale

Miksi katsotte vääränlaisia ohjelmia?

Internet on vallannut vapaa-ajan

Disney+ tulee ja mullistaa markkinat

Pelastusarmeija itkettää tv-katsojaa

Lomamatka toi oivalluksen kotimaastamme

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...