Kirjankin voi vapauttaa löydettäväksi

Kun hankin kirjan omakseni, käy useimmiten niin, että luettuani opuksen sujautan sen kirjahyllyyn – ja sinne se sitten jääkin.

Uskoakseni en ole maailman ainoa ihminen, joka näin tekee. Luultavasti useimmat meistä lukevat saman kirjan vain yhden kerran. On mukavaa omistaa kirjoja, hyviä kirjoja vielä mukavampaa, mutta ehkäpä toisinaan voisi ainakin harkita joistain kirjoista luopumista. Jos näin radikaaliin toimenpiteeseen ryhtyy, on tietysti parasta tehdä niin, että antaa kirjalle uuden elämän lahjoittamalla sen uudelle omistajalle, joka sitten saa nauttia hyvästä kirjallisuudesta.

Tällaista kirjojen löydettäväksi jättämistä eli toisin sanoen niiden vapauttamista harrastetaan maailmalla (ja Suomessakin) melko paljon. Bookcrossing.com on sivusto, tai ehkä pikemminkin yhteisö, johon rekisteröityneitä kirjojen vapauttajia on jo liki kaksi miljoonaa. Ympäri maailmaa liikkuvia vapautettuja kirjoja on puolestaan jo miltei 13 miljoonaa.

Kirjan kulkua lukijalta toiselle voi halutessaan seurata sille annetun koodin avulla, jolloin voi päästä tutkimaan, mistä ja milloin kirja on löydetty ja mitä mieltä lukijat ovat siitä olleet.

En ole vielä koskaan löytänyt vapautettua kirjaa (vapautetun kirjan kannessa on yleensä selvästi merkitty viesti, joka kertoo kirjan olevan vapaasti mukaan otettavissa), mutta haluaisin kyllä sellaiseen vielä joskus törmätä.

Aion myös itse vapauttaa joitain kirjoja, koska ajatus ympäriinsä kulkeutuvasta kirjasta on niin mainio.

Äkkiseltään keksin paljonkin hyviä paikkoja jättää kirjoja löydettäviksi: juna, linja-auto, rautatieasema, kahvila, odotushuone, tai jokin julkinen paikka, ehkä kesällä jopa puistonpenkki. Toisen ihmisen, tuntemattomankin, ilahduttaminen on siis varsin helppoa.

Mielestäni kirja ansaitsee tulla luetuksi mahdollisimman monta kertaa, sillä vain silloin, kun kirjaa luetaan, se herää henkiin.

Lukematon kirja on aina vain pienempi tai suurempi möhkäle, joka vain on, mutta kun sitä luetaan, se paljastaa salaisuutensa, ehkä pelastaa jonkun päivän tai muuttaa lukijansa maailman, ilahduttaa, pitää otteessaan, herättää suuria tunteita tai viihdyttää, ehkä jopa naurattaa.

Kun nyt tarkemmin muistelen, olen sittenkin saanut vapautetun kirjan. Sen lähetti minulle eräs ystävällinen nainen, joka oli kuullut minun maininneen jossain haastattelussa, että lempikirjani pienenä poikana oli Tilli Mössönpoika. Kirjan lähettäjä oli aikoinaan lukenut sitä omalle pojalleen, mutta sittemmin pojan aikuistuttua kirja oli käynyt hänelle tarpeettomaksi. Minulle siitä tuli paljon muistoja mieleen, ja nyt se on kunniapaikalla työhuoneessani.

Tänä vuonna aion vapauttaa kirjoja, sen lupaan. Siitä ei ole suurta vaivaa minulle, eikä siitä ei ole kenellekään mitään haittaa.

Iloa sen sijaan on varmasti ainakin kaksinkertaisesti: hyvä mieli minulle kirjan vapauttamisesta ja toivon mukaan iloinen yllätys kirjan löytäjälle.

Kirjoittaja on iisalmelainen kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kiinassa kansa tykkää kiinalaisesta

Lapsi ei ole omaishoitaja

Uusi tv-kanava jäi monilta huomaamatta

Susien suojelu jakaa mielipiteitä voimakkaasti

Joskus rooli tarttuu tiukasti näyttelijään

Voiko ihmisiä ja ihmissuhteita hinnoitella?

Henkinen minäni kaipaa Suomi-draamaa

Kuinka korvata maitotuotteita?

Miksi Yle väheksyy kirjallisuutta?

Onnellinen vainaja

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...