Kohtauksia eräästä pakkoavioliitosta

Jos sä konduktöörin mieheksesi sait, lauloi Paula Koivuniemi 1970-luvulla ja jatkoi: Valtion rautatiet sä myöskin nait.

Hitin sanoituksessa oli kysymys rautateiden työajoista, joiden vuoksi alkuperäiskappalekin kehottaa: Never marry a railroad man - älä koskaan mene naimisiin rautatieläisen kanssa.

Mutta kyllä meillä suomalaisilla on pakkoavioliitto VR:n kanssa, vaikka varsinainen puoliso olisikin löytynyt kokonaan toiselta alueelta. Kaltaiseni keikkatyöläinen joutuu kulkemaan junilla paljonkin, koska kirjailijan on hyvä tavata yleisöään. Teen myös paljon tutkimustyötä eri paikkakunnilla sijaitsevissa arkistoissa.

Olen tänä vuonna luopunut henkilöautosta, koska olen katsonut, että hyvien liikenneyhteyksien päässä asuvana helsinkiläisenä en tarvitse sellaista. Olen halunnut vaikuttaa ilmastoon myös konkreettisesti, en pelkästään puheen tasolla. Siispä olen valinnut junan.

Olen seisonut hyisillä asemalaitureilla odottamassa tuulessa ja tuiskussa. Olen istunut tunteja vetoisissa asemarakennuksissa ja seurannut infotaululta junan tuloajan siirtymistä yhä tuonnemmas.

Olen matkustanut Kouvolasta Pieksämäelle seisoen, koska juna myöhästyi vaihtoyhteydestään ja kaikki sen matkustajat tungettiin seuraavaan, jo täyteen junaan.

Vaativat sääolot, sanottiin Yle 1:n televisiouutisissa 18.8. aamulla. Olivatko sääolot vaativat silloinkin, kun kuivana kevätpäivänä junan lähtö myöhästyi Helsingin päärautatieasemalta kaksi tuntia sähköhäiriön vuoksi?

Ensilumiko yllätti VR:n sinä elokuisena lauantaina 2010, kun kokonainen Vaasan-junallinen seisahtui Järvenpäähän veturivian takia ja äidit pienine lapsineen ja matkatavaroineen, vanhukset ja sukujuhliin korkokengissään matkaavat naiset ajettiin kaksi kertaa junasta paahtavaan helteeseen katoksettomalle ja penkittömälle asemalaiturille?

Lukuisia sähköhäiriöitä, veturivikoja ja muita ongelmia, joiden kanssa säällä ei ole käsitykseni mukaan ollut tekemistä. Paljon myöhästymisiä - vain 70 prosenttia junista on kuluneen vuoden aikana tullut ajallaan perille.

Samaan aikaan VR suunnittelee matkalippujen hintojen porrastamista ostoajankohdan ja junavuoron mukaan. Suomeksi sanottua: viime hetkessä ostetut liput suosittuihin vuoroihin maksavat tulevaisuudessa entistä enemmän.

Jos siis ostan lippuni hyvissä ajoin, saan vastineeksi edullisemman hinnan. Mutta miten voisin luottaa toisenkin osapuolen sitoumukseen? Olen niin monta kertaa myöhästynyt tilaisuuksista, niin monta kertaa uuvuttanut itseni turhalla odottamisella, niin paljon ylimääräistä maksanut järjestelypuheluista, takseista ja asemaravintoloiden odottelumurkinoista, että minun kohdaltani liitto VR:n kanssa alkaa olla eron partaalla.

Englannissa kesällä 2010 matkustaessani havaitsin miten näennäistoimivaksi rautatiesysteemi voidaan rakentaa. Kaikki virkailijat junassa tiesivät, että meille myytyyn lippuun merkitty viiden minuutin vaihto Parin asemalla Newquayn suuntaan ei tule onnistumaan.

Myöhästyneet kyydittiin määränpäähän taksilla. Taksinkuljettajan mukaan näitä matkoja tehdään päivittäin. Kulut leivotaan tietenkin matkalippujen hintoihin.

Mitä VR:llä tapahtuu? Englantilaiseenko suuntaan ollaan menossa? Siteeraanpa vielä kerran Paula Koivuniemeä: "olkoon helle taikka pakkassää / joka juna aina myöhästyy."

Kirjoittaja on kuopiolaissyntyinen kirjailija.

Uusimmat

Kolumnit

Vartijat ovat omaksuneet roolinsa liian hyvin

Mitäpä jos jätettäisiin kylähullut rauhaan

Arvio: Netflixin uutuussarjassa Nadian synttärit jatkuu ja jatkuu ja jatkuu

Millaisia valmissalaatit ovat ravintoarvoiltaan?

Hyväksyn sinut, Marie Kondo

Ruotsin lehdet nielaistiin – silti toivoa ilmassa

Onpa yksi paikka, jossa on naisvalta

Astetta kiinnostavampi Selviytyjä-kaarti

Muuttuvan maailmanjärjestyksen risteyksessä

Taidemuodot eivät ole vertailukelpoisia

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.