Korkeasaaressa pätee lokkien ja hanhien lait

Sen piti olla mukava koko perheen kesän avausreissu Helsinkiin. Pari vuorokautta kiireettömästi pääkaupungin vilinässä. Landepaukkuina ratikassa.

Lasten toiveiden mukaisesti lähdimme reissuun VR:n kyydillä Kuopion asemalta. Viikonlopulle oli sovittu yksi päämäärä. Se oli vierailu Korkeasaareen, yhteen maailman vanhimmista eläintarhoista.

Korkeasaari on Suomen suosituimpia nähtävyyksiä. Saarella vierailee vuosittain puolisen miljoonaan eläinten ihmettelijää. Enpä tiedä suomalaista lapsiperhettä, joka ei Helsingin vierailullaan olisi koskaan käynyt Korkeasaaressa.

Vaikka kävijälaumat ovat viime vuosina tippuneet, on Suomen suurin eläinpuisto yhä pop. Vai onko?

Hyppäsimme Helsingin kauppatorin rannasta Korkeasaareen puksuttavan laivan kyytiin kymmenien muiden innokkaiden kanssa. Nelihenkiseltä perheeltä tämä pääsymaksun ja laivamatkan yhdistelmälippu maksoi 53 euroa.

Varttitunnin meri-ihmettelyn jälkeen siisti rantautuminen ja intopinkeinä ihastelemaan villejä leijonia, sulavasti puusta toiseen hyppiviä leopardeja ja suoraa kalliota vikkelästi kiipeileviä baraaleja.

Aika todellakin oli kullannut omat lapsuusmuistoni. Leijonista saimme näköhavainnon, kun valtavat kissapedot vetivät aamupäivätirsojaan koko kroppa pitkänään. Muuten aika lasiseinien edessä meni pitkälti siihen, että yritimme katseella löytää aitauksista edes jonkinlaisen näköaistimuksen opastaulujen lupaamista eläimistä.

Himoittujen viidakon villieläinten sijaan Korkeasaaressa asustelee kaksi t-o-d-e-l-l-a raivostuttavaa elikkolajia.

Valkoposkihanhet ja lokit.

Ei riitä, että nämä äärettömällä itseluottamuksellaan lähes jokaisen mukavan puiston Helsingistä itselleen vallanneet rauhoitetut hanhet paskovat kaikki Korkeasaaren käytävät täyteen pökäleitään. Sen lisäksi, että lasten kengänpohjat olivat sitten siitä itsestään vihreänruskeat, pesimäpuuhiinsa intoutuneet röyhkimykset hyökkäilivät koko ajan ihmisten kimppuun. Reitit eläinaitaukselta toiselle piti rytmittää sen mukaan, missä kulloinkin oli valkoposkihanhen mentävä aukko.

Ärsyttävästi kirkuvat lokit taas kaarsivat ihmisten yläpuolella ihan jokaisen Korkeasaaren eväspaikan luona. Varastaen ihmisten käsistä leivän tai keksin heti, kun mahdollista.

Uskaliaimmat lokkiyksilöt lensivät saaren keskellä sijaitsevan ravintola Pukin terassille ja nappasivat ruuat suoraan ihmisten lautasilta. Siinä ei suomalaisen perheenisän v-alkuinen kiroilu paljon auttanut, kun siipiveikko nokkasee ranskalaisannoksesta oman osansa.

Että bon apetit vaan sen jälkeen, kun lokki on vieraillut luvatta lautasen reunallasi.

Tokikaan eläinten parasta ajatteleva teemapuisto antaa alueellaan kaikkien kukkien kukkia, kaikille tilaa riittää -meiningillä.

Taloudestaan tarkan äiti-ihmisen näkökulmasta Korkeasaaren kysyntä ja tarjonta eivät enää kohtaa 2000-luvun pelimerkein.

Miksi ihmeessä enää toista kertaa maksaisin yli 50 euroa lipuista ja lähes 20 euroa maksaneesta pulla-kahvi-mehu-hetkestä, kun parin tunnin puistoilun jälkeen koko sakin päällimmäisenä toiveena oli päästä saarelta karkuun lokkeja ja hanhia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Voiko ihmisiä ja ihmissuhteita hinnoitella?

Henkinen minäni kaipaa Suomi-draamaa

Kuinka korvata maitotuotteita?

Miksi Yle väheksyy kirjallisuutta?

Onnellinen vainaja

Monenlaista uutista ja uutislähetystä

Brexit-sopu saavutettu – ja lehmät lentää

MTV suunnittelee tähtiensä urat

EU-maa, joka marssii Attilan jalanjäljissä

Suomen kauden villit kuukaudet

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...