Kuka enää jaksaa lukea, etenkään kirjoja?

Kolumni

Ei, en lue koskaan kirjoja. Sanomalehteä kyllä.

Tyttären kaveri, molemmat jo äänestysikäisiä, hymyilee hiukan häpeissään sanottuaan tämän. Silti hän on ylpeä siitä, että pysyttelee ajantasalla lukemalla uutisia paperilehdestä.

Tyttärellä on uusi luku­innostus päällä, missä on jotain kapinallista, retroa viehätystä. Junassa tai raitiovaunussa kirja erottuu älypuhelimien joukosta.

Lukijoilla on erilainen ryhti ja joskus hiukkasen ylevä ilme, joka saattaa myös lähennellä ylimielisyyttä.

Lukeva ei välttämättä ole parempi ihminen muiden kuin itsensä mielestä, mutta kansalaisena hän kerää pisteitä. Hän toimii tietoisemmin ja ymmärtää asioita. Lukeva on demokraattisen yhteiskunnan ihannekansalainen.

Ongelma onkin siinä, etteivät kansalaiset, tässä tapauk­sessa sveitsiläiset, enää lue samassa määrin kuin ennen. Luetun ymmärtämisenkin kanssa on vähän niin ja näin.

Suomalainen kirjasto-hype on Sveitsissä tuntematonta, eikä kukaan puhu lasten ahmimisiästä ja tarkoita kotiin raahattuja kirjakassillista; syömistä, hampaidenpesua sekä nukkumaanmenoa nenä kirjassa.

Meidän pienessä sveitsiläiskunnassamme on kaksi pientä kirjastoa ja ne palvelevat tarkoitustaan. Niissä ei kuitenkaan vietetä aikaa samaan tapaan kuin pohjoisen kirjallisissa olohuoneissa, puhumattakaan että sieltä saisi lainata urheiluvälineitä tai peräti käyttää ompelukonetta.

Lainaaminen on myös maksullista: ei kallista, muttei ilmaistakaan. Kortin saa käyttöönsä noin 40–60 euron vuosimaksulla. Halvimmaksi tulee keskittyä printtimediaan ja äänikirjoihin. Elokuvien lainaaminen nostaa hintaa.

Kyse on muustakin kuin kirjan vanhentumisesta käyttöesineenä. Pisa-tulosten mukaan sveitsiläisten nuorten luetun ymmärtäminen on romahtanut viime vuosina. Tekstin pääajatuksen löytäminen ei onnistu neljännekseltä 18-vuotiaista. Silloin on vaikea suhtautua kriittisesti lukemaansa.

Lukunautinto on myös hukassa. Puolet nuorista ei lue koskaan vain lukemisen vuoksi.

Suomalaiselle lukemisen hyödyt ovat olleet selvät jo Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä lähtien. Sveitsissä lukutaidolla, syvällä ymmärtämisellä, on lisäksi tärkeä yhteiskunnallinen merkitys. Demokratiaan kuuluvat nimittäin noin neljästi vuodessa järjestettävät kansanäänestykset. Äänestäminen käy vaikeaksi, jos ei ymmärrä lukemaansa. Ja jos iso osa kansasta ei erota informaatiota propagandasta, on soppa valmis.

Kahden maan passit takataskussa luin viime vuonna enemmän äänestysmateriaalia kuin koskaan. Uurnilla kävin kuudesti, ja loppuvuodesta oli iskeä väsymys. Plarasin papereita, luin ja kuuntelin uutisia, enkä silti saanut tolkkua siitä mistä olisi pitänyt antaa mielipide. Ja kumpi on kierosti asetellussa kysymyksessä ehdotusta vastaan, ”Ja” vai ”Nein”?

Pistin osan saksan syyksi, mutta yhtä paljon vikaa oli materiaalissa, joka oli yhtä pykälämetsää. Tässä eivät edes maisterinpaperit auttaneet.

Ei siis ole ihme, että äänestysprosentti on usein todella matala. Moni hyytyy jo ensimmäiseen vaiheeseen, paksun ja vastuullisen vaalikuoren avaamiseen, osa, varsinkin äänestysrintamalla noviisit, ohjeiden lukemiseen.

Kirjoittaja on Sveitsissä asuva vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Mielenterveys-ongelmat eivät tapa

Ollapa jälleen nolostelematon pieni lapsi

Pihani on kuin ripuli.

Tunnista omat vahvuutesi

Saavutettavuudessa paljon korjattavaa

Tämän jutun kirjoitti vasuri

Huippuhetkiä voi toivoa, mutta niitä ei ehkä kannata odottaa

Vanha normaali, uusi normaali vai oma maali?

Sveitsi rohkenee höllentämään rajoituksia nopeasti

Kaikki uusi on syntynyt riskinotosta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...