Kun kaikki sanottava on sanottu, on jaksettava vielä puhua

Kauhajoen tragediasta on äärettömän vaikea sanoa mitään, minkä ei kokisi loukkaavan ja aliarvioivan uhrien ja heidän läheistensä tuskaa. Myyrmanni, Jokela ja nyt Kauhajoki ovat hirvittäviä hätähuutoja: Pysähdy Suomi, pysähdy!

Lapset ja nuoret kasvavat meillä usein itsenäisesti ja irrallaan. Lasten itsenäistymiseltä odotetaan paljon ja varhain, siihen suhtaudutaan myönteisesti. Äänestysikärajaakin ehdotetaan laskettavaksi. Fysiologisesti ihmisen aivot kehittyvät kuitenkin 25 ikävuoden tietämille ja nuo vuodet kahdenkymmenen kummallakin puolen ovat monin tavoin ahdistavaa ja vaikeaa aikaa. Side kotiin ja ystäviin heikkenee ja tulevaisuus on täynnä on epävarmuutta. Aikuisen näköisten ihmisten sisällä myllertää. On vaikea nähdä, miksi keskeneräisten aivojen pitäisi pärjätä niin pirun yksin, saati omistaa käsiaseita.

Viihdemaailma ruokkii nuorille täysin utopistista käsitystä elämästä. Tv- ja elokuvaviihteestä nousevien unelmien ja todellisuuden välinen pettymyksen kuilu imee ilon monen elämästä. Yletöntä unelmia voisi vähentää. Tosielämän BB:ia voi seurata läheisessä vanhustenkodissa. Voi myös vaihtaa kanavalle, jossa kerrotaan, mitkä puolueet pitävät maassa hallitusvaltaa.

Normaaliuden mittatikku on vino. Normaalia ei ole se, että merkittävä osa nuorista juo itsensä humalaan säännöllisesti. Normaalia ei ole se, että merkittävä osa nuorista käyttää mielialalääkitystä. Kumpikin on tavallista, mutta se ei ole normaalia. Jos yhteiskuntamme pitää nuorten masennusta normaalina tilana, olemme hukassa. Silloin lakkaamme hakemasta syitä ja korjaamme vain seurauksia. Ajoittainen ahdistus on normaalia ja nuoruuteen sitä kuuluu joskus sietämätön määrä. Hyvät uutiset: Se menee ohi ajan kanssa. Joskus siihen voi itse myös vaikuttaa.

Kun järjettömän murhateon tekijä on yksi meistä, yritämme kaikin tavoin selvittää, mikä hänen elämässään on mennyt vikaan. Selittää, ettei toiminta kuulu kulttuuriimme. Tekijöiden elämä esitellään kaikille, että hekin voivat todeta yksilön olevan yksi meistä, jonka elämässä on jokin mennyt vikaan.

Näin toimittiin Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen osalta. Näin toimittiin myös Abu Ghraibissa kiduttaneen amerikkalaisnaisen kohdalla myös suomalaislehdissä, hän oli yksi meidän läntiseen maailmamme kuuluvista jäsenistä.

"Heihin" kuuluvien terroristien kohdalla toimitaan toisin. Heitä ei mediassa esitellä, vain heidän uhrejaan. Heihin kuuluvia terroristeja ei ole tarvetta ymmärtää. He ovat pahoja olemukseltaan. Yksilön tai kulttuurin luokitteleminen lähtökohtaisesti hyväksi tai pahaksi on äärimmäisen vaarallinen tapa hahmottaa yhteiskuntaa tai maailmaa.

Suomalainen kulttuuri on samaan aikaan synkkä ja herkkä. Tässä maassa on paljon vaiettua kaipuuta olla lähellä ja patoutunutta pettymystä. Tässä maassa pitäisi olla myös paljon sisua. Löytyykö sitä nyt tulevan sukupolven tueksi. Kaveria ei jätetä?

Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen juristi ja Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.

Uusimmat

Kolumnit

Katkaiseeko uusvanha brändi alamäen?

Digitalous on kaupalle iso haaste

Joskus tarvitsee vapaata kaikesta mediasta

Iltalypsy tekee paluun Areenaan

Tähden muotoinen arpi

Mukavat pojat ja olutta Ridgeltä

Asiakas maksaa rahanpesulan siivouksen

Supernanny saapui vihdoin Suomeen

Mitä tapahtui televisioviihteelle?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.