Lepakko, ultraäänellä puputtava lentäjä, luo suloutta suviseen iltaan

Vuosi 2011 on julistettu maailman lepakoiden vuodeksi. Tämä on mielestäni hieno asia.

Kiinnostukseni lepakoihin taitaa juontua 1960-luvulta, jolloin televisiossa esitettiin ohjelmaa nimeltä Lepakkomies.

Hän lehahti paikalle aina, kun vääryys tapahtui. Hänellä oli salaisuus, jonka vuoksi hän eli toisin kuin muut. Perinteinen sankari siis.

Oikeat lepakot eivät ole yhtään vähemmän kiinnostavia kuin Lepakkomies.

Missä vain voin, siellä seuraan lepakoiden öistä liitoa suurella kiinnostuksella. Lentävä nisäkäs - poikkeus säännöstä. Niin kuin delfiini tai valas: imettäväinen, joka hallitsee poikkeavan elementin.

Sain viime kesänä nauttia Kaavilla lepakoiden syöksähtelystä öisen nurmikentän yllä. Seurasin sitä lumoutuneena. Tiesin niiden ääntelevän vilkkaasti, mutta en voinut kuulla sitä. Jospa vain minulla olisi ollut lepakkotutka, jollainen tutkija Terhi Wermundsenilla on ollut maastoautonsa katolla monena kesänä.

Wermundsen kertoo Yliopisto-lehden haastattelussa, että lepakot puputtavat, napsuvat ja maiskahtelevat oudosti kuin "halvan scifi-leffan äänitehosteet".

Näitä pulinoita on hänen mukaansa ollut hauska kuunnella autostereoista.

Kun edessäni on heinäkuinen autokaravaanivaellus kohti Savoa, pohdin hartaasti, voisiko Wermundsenilta tilata nauhoitetta lepakoiden laulusta.

Se voisi rentouttaa tunnelmaa täyteen pakatussa autossa, jossa takapenkki pyrkii väliin narisemaan vähän liikaa.

Olen tehnyt yhden lupauksen tulevaa mökkilomaa odottaessani. Vietän koko kaksi viikkoa lepakoiden juhlavuotta. Joka ilta, jos ei sada, tai mikseipä sateessakin, viritän itseni lepakkotaajuudelle ja istun mökin ruohokentällä hiljaa. Tiedän, että kun heinäkuun hämärä tihenee, ne alkavat lentonsa.

Vesisiippa saalistaa veden yllä, isoviiksisiippa ja viiksisiippa metsissä, korvayökkö puustoisilla alueilla.

Ja pohjanlepakko missä vain, jopa kaupungissa. Ne syövät itikoita; tutkijoiden mukaan noin neljänneksen omasta painostaan joka yö.

Minusta lepakot eivät ole kauniita, mutta ne ovat kiehtovia. On hienoa, että ne rahistavat hiljaa ullakolla. Tutkija Wermundsenin mukaan lepakkokoiraat majailevat kesäsuojissa yksin tai pienissä ryhmissä muiden koiraiden kanssa. Ne viihtyvät viileässä. Naaraat taas kerääntyvät lämpimiin paikkoihin lisääntymisyhdyskunniksi synnyttämään ja hoivaamaan poikasia.

Onko lepakko loppujen lopuksi niin erilainen kuin ihminen kesätavoissaan?

Tervetuloa ihana kesä, viiksisiipat ja lentävät nahkahiiret!

Kirjoittaja on kuopiolaissyntyinen kirjailija

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

MTV suunnittelee tähtiensä urat

EU-maa, joka marssii Attilan jalanjäljissä

Suomen kauden villit kuukaudet

Jouko Turkka pisti veljekset uusiksi

Annoin toisen mahdollisuuden Muuntohiilelle

Totista on moneen lähtöön

Mitä sinulle kuuluu?

Vähänkinoli riittävästi.

Yhdysvallat on pettänyt kurdit toistuvasti

Valtio ei sovi yrityksen omistajaksi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...