Lopussa soivat kohtalokkaan samban sävelet

Pienehkö lehtiuutinen kertoi pääministeri Matti Vanhasen todenneen, että suomalaisille annetun hyvinvointilupauksen lunastamiseen ei ole enää varaa. Rahat loppuvat. Tämä perustuu julkisen talouden kestävyyttä käsittelevään raporttiin, joka julkistettiin maanantaina.

Kun tällaista lukee, ei heti pidä olla kuin se entisajan emäntä, joka otti vastaan tammimarkkinoilla hummailleen isännän. Ei heti tule ryhtyä itkemään ja vääntelemään käsiä ja julistamaan lapsille, että edessä on mierontie.

Ensin tutkitaan eteiseen nukahtaneen isännän pompantaskut ja lompsa. Selvitetään tilanne järkeillen ja kahvikupin äärellä räknäten. Hilataan isäntä kammariin ja pidetään saarna sitten kun hän on herännyt. Missään nimessä ei panikoida.

Jos Suomen rahat ovat lopussa, jokaisella meistä on oikeus kysyä, miten sellaiseen tilanteeseen on voitu tulla, ettei yhdessä sovittujen asioiden hoitamiseen enää ole varaa. Miten olemme antaneet isännän lähteä markkinoille koko talon rahat taskussaan?

Jos talo on kiinnitetty viirikukkoa myöten ja sambaa tanssittu ensi vuoden sato-oletusten varassa, isäntä on pantava tilille tekosistaan.

Ei voi olla niin, että markkinamatkaa seuranneessa neuvonpidossa ainoastaan emäntä, lapset ja tuvan nurkassa puulusikkaa vuoleva ruotuvaari joutuvat maksajiksi ("Meidän kaikkien pitää nyt kiristää vyötä yhteisen hyvän tähden") ja ankaran ajatustyön hiestyttämä isäntä vetäytyy kamariin korjaussarjoja nauttimaan.

On vaarallista päästää talon hallinta tuuliajolle - on vaarallista antaa politiikan kriisiytyä. Edellisen suuren maailmanlaman aikaan 1920-1930-lukujen taitteessa vallalle pääsivät ääriryhmät, jotka hyödynsivät kansalaisten kokemaa huolta ja pelkoa. Massatyöttömyys ja keskiluokan kurjistuminen sekä työtätekevän luokan suoranainen hätä hengissä pysymisestään loivat pohjan totalitarismille ja sodalle.

Toisen maailmansodan viimeisiä veroja maksamme vielä nytkin: suuret ikäluokat syntyivät siihen toiveikkuuden ja rakentamisen ilmapiiriin, jonka sodan päättyminen Suomessa synnytti.

He eivät ole voineet valita syntymänsä hetkeä. Heidän vanhuudestaan pitää keskustella nyt, ei sitten, kun he ovat avuttomia eivätkä voi enää vaikuttaa asioihinsa.

Nyky-yhteiskunnassa on levinnyt laajalle käsitys siitä, että elintaso ei saisi muuttua minkään uuden elämäntilanteen myötä. Opiskelu, perheen perustaminen tai eläkkeelle jääminen eivät saisi muuttaa totunnaista elämäntapaamme millään tavalla.

Nämä ovat kohtuuttomia odotuksia, joita maailman mitassa arvioituna suunnaton hyvinvointimme on meihin virittänyt. Hyvinvointivaltion perimmäinen ajatus: perusturvan ja sitä kautta poliittisen stabiliteetin vaaliminen on muuntunut eturyhmien ja kirstunvartijoiden helppoheikkimäiseksi suukovuksi.

Jos Suomelle on nyt käynyt niin, että hyvinvointimme on vähenemässä; jos elintasomme laskee ja solmitut sopimukset löyhtyvät - jos isännänvalta talossamme on rapautumassa, emännän on katsottava entistä tarkemmin talouden perään.

Tulevilla markkinoilla ei saa hummata viimeistä leipäpalaa ruotuvaarin eikä keskenkasvuisten suusta.

Kirjoittaja on kuopiolaissyntyinen kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Uusi tv-kanava jäi monilta huomaamatta

Susien suojelu jakaa mielipiteitä voimakkaasti

Joskus rooli tarttuu tiukasti näyttelijään

Voiko ihmisiä ja ihmissuhteita hinnoitella?

Henkinen minäni kaipaa Suomi-draamaa

Kuinka korvata maitotuotteita?

Miksi Yle väheksyy kirjallisuutta?

Onnellinen vainaja

Monenlaista uutista ja uutislähetystä

Brexit-sopu saavutettu – ja lehmät lentää

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...