Maltti mukaan tyhjentyneille sorsavesille

Kyyhkyjahti on ollut mahdollista jo muutaman päivän ajan, mutta toden teolla jahtikausi alkaa vasta tulevana lauantaina sorsastuksella. Alun ajoittuessa viikonloppuun pääsevät mahdollisimman monet halukkaat vesille ja rannoille. Silloin on myös mökeillä asukkaita, mikä tulee ottaa huomioon kahnausten välttämiseksi.

Sorsastukseen osallistuu karkeasti arvioiden noin kolmannes kaikista metsästyksen harrastajista. Sinisorsa on sepelkyyhkyn ohella useimpina syksyinä eniten saaliiksi saatu pienriistalaji. Jahtimuodon merkitys on siis suuri, vaikka monen jahtiveikon käynti sorsassa jää avauspäivään.

Sorsalintujen määrien vuotuisiin muutoksiin ei yleensä kiinnitetä yhtä suurta huomiota kuin kanalintukantojen vaihteluun. Tämän kesän ensimmäisten laskentojen perusteella vesilintukantojen taantuminen valitettavasti jatkui tavia lukuun ottamatta. Syitä voi vain arvailla.

Pitkän ajan kehitys on joidenkin lajien osalta ollut jo suorastaan huolestuttava. Viime vuonna jouhisorsan, heinätavin ja sotkien kannat arvioitiin erittäin uhanalaisiksi. Vielä vuosituhannen alussa mainitut kannat arvioitiin lapasotkaa lukuun ottamatta elinvoimaisiksi. Tutun haapanan kanta on puolestaan vaarantunut. Haapanoista ja jouhisorsista meillä on erityinen vastuu, sillä niiden koko Euroopan kannasta pesii maassamme yli puolet,

Tässä tilanteessa tulisikin tavoitella lähinnä vain sinisorsaa, tavia ja telkkää, joiden kannat ovat pysyneet suhteellisen vakaina.

Mutta mikä on havaittujen taantumien takana? Asiantuntijoiden mukaan syynä ovat elinympäristön muutokset; vesien rehevöityminen, ruovikoituminen ja umpeenkasvu.

Metsästys ei ole syynä kehitykseen, joskin sitä pidetään huomioitavana uhkatekijänä. Sitä voidaan kuitenkin tarvittaessa säädellä, kuten hanhien osalta on tehty rauhoittamalla metsähanhi kokonaan ja merihanhi sisämaassa.

Maanomistajat ja metsästäjät ovat ruvenneet ponnekkaasti toimiin elinympäristöjen hyväksi. Suomen riistakeskuksen Life-hankkeen tarjoaman rahoituksen, suunnittelun ja neuvonnan turvin on maahamme rakennettu runsaasti kosteikkoja, jotka tarjoavat etenkin pesimäympäristön suhteen vaateliaille lajeille sopivia lisääntymispaikkoja. Kosteikot edistävät samalla myös vesiensuojelua.

Toki muitakin, kuten osakaskuntien, kala- ja ympäristöviranomaisen tukemia kunnostushankkeita on kaiken aikaa meneillään. Ne ovat tavoitteiltaan laajempia, mutta hyödyntävät samalla myös vesilinnustoa.

Jos on metsästettävien vesilintujen määrä vähentynyt, niin samoin on käynyt vesilintuja metsästävien määrälle. Se on puolittunut noin kolmessakymmenessä vuodessa. Lintukannoissa ja jahtipaikoilla tapahtuneitten muutosten lisäksi siihen on varmaan ollut vaikuttamassa muitakin, vielä selvittämättömiä tekijöitä.

Yhdestä huonosta tavasta on syytä varoittaa. Pimeässä paukuttelu on harkitsematonta monestakin syystä. Vaikkapa yksikin sen vuoksi löytymättä jäänyt pudotettu lintu jättää muuten hyvin sujuneeseen päivään varmasti karvaan maun.

Sitä paitsi jyske iltamyöhällä häiritsee ympäristön rauhaa, mistä jahtiväen maine kärsii.

Kirjoittaja on kuopiolainen filosofian tohtori ja eräkirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Työn on löydettävä tekijänsä

Rakkaudesta ruokaan ja elokuviin

Tieto lakimuutoksen vaikutuksista pitkäaikaistyöttömien palkkaukseen puuttuu

Kadonnutta ammattikuntaa ”kaivaten”

Matalat korot lisäävät eriarvoisuutta

Raakel, myönnä että rakastat

Autoileva lähimmäinen, aikamme mysteeri

Mitä tapahtuu,kun jättiläisetovat kuolleet?

Kumma asuu pikkukaupungissa

Kansainvälisen koulutuksen ihannointi tekee puolikieliseksi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...