Miehinen maailma pyörii miehen kunnian ympärillä

Kun jääkiekkoilijat ja heidän valmentajansa alkoivat puolustaa Lahden Isku-areenalla miehistä kunniaa, siitä syntyi valtoimeksi riistäytynyt komedia.

Joka nauratti aika pienesti.

ÄIJÄPUOLUE ON innoissaan.

Keskustelupalstoilla juhlitaan Lahden Pelicansin ja Helsingin IFK:n saavuttamaa häikäisevää Suomen ennätystä. 465 jäähyminuuttia juottaa faneille täyden tuopillisen testosteronia.

Nimimerkkien suojassa aliviettejään ylistävien keskustelijoiden mielestä parasta Lahden kaukalossa oli se, että miehet olivat miehiä. He puhuivat vähemmän ja löivät turpaan enemmän. Eivät pakoilleet, eivät neuvotelleet, saati kursailleet.

He pitivät kiinni maskuliinisesta kunniastaan.

Se on miehen tehtävä ja mitta.

MIEHEN KUNNIA on jylhä argumentti. Sen alle voi rinta rottingilla haudata toisarvoisia tekijöitä, vaikkapa järjen.

Maailma pyörii miehen kunnian ympärillä (ja on sen näköinen).

Loukattu kunnia velvoittaa työntämään lapinleu'un toisen keuhkoihin. Nöyryytetty kunnia edellyttää ohittamaan nelostiellä, maastohiihtoladulla tai verotietorankingissa välittömästi, kun sinut on ohitettu.

Rohkeuden kunnia vaatii lyömään löylyä kuolemaan saakka, kusemaan etutuhdolta järveen ja kävelemään jääpeitteellä päivä ennen sulaa vettä.

Voittamisen kunnia kannustaa antamaan kaiken ja tönimään kaikkia, jotta miestä ei häpäistäisi, riisuttaisi tai syytettäisi uhman puutteesta.

Pelkurimies. Maailman rassu.

Se ei voita koskaan.

JÄÄKIEKKOHALLI on miehisyyden turvasatama.

Katsomossa on lupa ulostaa sisäinen uros itsestään. Hämärässä voi huutaa kotona emännän valvonnassa suoritetusta siivoushetkestä nieluun juuttuneet pölykertymät tuubahomo-tuomareiden niskaan.

Jäällä saatat lyödä kyynärpäällä, nyrkillä tai mailalla, taklata edestä tai selästä. Vaihtoaitiossa voit kaikin mokomin viestittää pelaajillesi, että nyt on myllyjen aika. Päin näköä vaan.

Jääkiekossa on sisäiset koodinsa. Niillä mennään. Niitä ei kyseenalaisteta.

Ne on kirjoitettu miehen käsialalla.

KESKUSTELU ON hyväksi, mutta kaiketi turhaa - ainakin turhauttavaa.

Jääkiekko on olevinaan Suomessa instituutio. Se painaa menemään omalla painollaan. Muutaman kerran kaudessa nähdään "kohuvideot" ja "kohuotsikot". Joku kummola jyrähtää, joku halonen kehottaa ottamaan mallia naisista, joku vuorinen paheksuu mättöä, joku tiki-tikkanen paheksuu sitä, että paheksutaan ja ylireagoidaan, eikä lajia ja sen hienouksia puolusteta.

Sitten keskustelu tyrehtyy. Kunnes kotvan päästä samat videot ja otsikot rävähtävät taas naamalle.

TÄSSÄ KOHDASSA häiritsee enemmän ilmapiiri kuin lahtelainen sattumusten sarja. Kiihkeimmille kiekkofaneille ei mikään riitä. He vaativat aina vähän lisää, vähän roisimpaa ja miehekkäämpää.

Helsingin Sanomissa oli sunnuntaina lukijoiden lyhyitä muisteluja omista lapsuuden teoista, jotka ovat aikuisiässä kaduttaneet.

Yksi kirjoituksista oli lyhyt, mutta profeetallinen.

"Laitoin mikroon kärpäsiä ja ihmettelin, kun ne surisivat siellä vimmatusti ja lopulta poksahtivat."

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Uusi tv-kanava jäi monilta huomaamatta

Susien suojelu jakaa mielipiteitä voimakkaasti

Joskus rooli tarttuu tiukasti näyttelijään

Voiko ihmisiä ja ihmissuhteita hinnoitella?

Henkinen minäni kaipaa Suomi-draamaa

Kuinka korvata maitotuotteita?

Miksi Yle väheksyy kirjallisuutta?

Onnellinen vainaja

Monenlaista uutista ja uutislähetystä

Brexit-sopu saavutettu – ja lehmät lentää

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...