Muodottomat ja mahdottomat

Junassa 765 AA. Muuttohaukka, Sapsan, vie kulkijan Pietarista Moskovaan. 770 kilometriä neljässä tunnissa.

Ikkunapaikalla on aikaa edes yrittää hahmottaa tätä muodotonta ja mahdotonta maata, jolla on muodoton ja mahdoton jääkiekkojoukkue.

Palatsimainen Pietari putoaa horisonttiin. Maiseman ryöstävät ensin korkeiden elementtitalojen rykelmät. Talojen fasadeissa ei ole koristeellisia ornamentteja vaan pinttynyttä likaa ja vinot parvekkeet.

Sitten tulevat heppoiset lauta- tai vanerihökkelit. Niissä asutaan myös talvella.

Venäjää on mahdoton selittää. Onko kukaan onnistunut? Edes Tolstoi?

Neuvostoliitolla oli punakone, paremminkin puna-armeija, joka liikkui jääkiekon MM-kisoissa muodostelmana ja valvottuna. Käsky oli voittaa. Pelaajat eivät uskaltaneet olla tottelematta.

Kunnes historia teki kepposensa.

Venäjälläkin on punakone, mutta nyt sitä kutsutaan red machineksi. Häkkiä ei ole, ei sulkeisia, eikä luimueversti Viktor Tihonovia. Pelaajat saavat mennä, tulla ja hengittää omilla keuhkoillaan.

Mutta tehtävänmääritys kevään 2016 joukkueellekin on annettu. Kansa vaatii mestaruutta ja pelaajia hirvittää. Entä jos he pettävät maansa, eivät voitakaan?

Siitä ei joudu Siperiaan, mutta sydän ottaa viillon, josta jää arpi.

Kaikesta huolimatta tämä on myös sydämellinen kansa.

Venäjää sanotaan ylpeäksi ja ylimieliseksi. Pitää paikkansa.

Tällä maalla on kompleksinsa. Se on niin iso, että kammoaa heikkouttaan. Venäjän pitää esittää teatteria, vallata Krimin niemimaa ihan vain ollakseen vahva edes omissa silmissään.

Venäjän mielestä sillä on erityisoikeus, jota millään muulla maalla ei ole.

Siihen oikeuteen kuuluu isotella, uhitella ja kiillottaa palatsien kupolit, jotta hökkelit voi unohtaa. Onko niitä edes olemassa?

Jääkiekkojoukkue on prikulleen samanlainen.

Se pelkää häviötä, koska voittaminen on annettu ainoaksi mahdollisuudeksi. Venäjän luovuus on ylivertaista, mutta kun siihen sekoittuu uho, näyttämisen tarve ja ylenkatse, on vastustajan jokainen maali pienimuotoinen häpeä.

Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, mitä tarkoittaa tappio.

Epätoivoisessa intohimossa olla paras ja voimakkain piilee Venäjän joukkueen pienuus. Siksi se ei voita niin usein kuin maan kiekkoilullinen suuruus ja pelaajien henkilökohtainen taituruus antaisivat olettaa.

Venäjän kyljessä kyhjöttää piskuinen Suomi, joka on tottunut historian saatossa ottamaan turpiinsa – niin myös sen jääkiekkojoukkue, joka oli Neuvostoliitolle sellainen 16–1-leikkikalu.

Siksikin Venäjälle on järkytys, että tämä vähäinen ja ujo Leijonien lauma on alkanut uhmata, nokitella ja aiheuttaa punastuttavia tilanteita.

Suomen jääkiekossa opittiin voittamaan vasta sen jälkeen, kun tappioita oli kerätty kerrassaan riittävästi. Tässä on Leijonien vahvuus myös lauantai-iltapäivänä Moskovassa.

Se pelkää vähemmän kuin isäntänsä.

Muuttohaukka on perillä.

Kiikki-rii, kiikki-rii...

Tolstoin luoma romaanin sankaritar Anna Karenina rakastui ja päätyi itsetuhoon moskovalaisella rautatieasemalla, ei tosin tällä, koska ei kyennyt taklaamaan häpeäänsä.

Tämä on Leningradin-asemalla, josta aukeaa mielipuolinen Moskova.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Viikinkien kutoskausi tulee, mutta milloin?

Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä

Kun sukupuoli vaihtuu, nimi kuolee

Paluu arkeen joukkoampumisten jälkeen on vaikeaa

Ruotsissa osutaan napakymppiin, Suomessa ei

Amerikkalaiset yhä riippuvaisempia ilmastoinnista

Kun koolla on väliä

Ei yhtään ylimääräistä

Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Opi suojelemaan omaa energiaasi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...