Nimettömän kirjoittajan onnenpäivät mutisijoitten maassa

Vietin merkittävimmät kehitysvuoteni maailmassa, jossa nimetöntä kirjettä pidettiin niljakkuuden huipentumana. Arvottomana pidettiin myös selkään puukottamista ja puskasta ampumista. Tuo maailma on kokonaisuudessaan kadonnut.

Elämme viestintätodellisuudessa, jossa nimettömien kirjoittajien hämärät mielipiteet saavat yhä suuremman painoarvon. Nimellään ja kasvoillaan julkisuudessa esiintyvä henkilö saa varautua siihen, että ennemmin tai myöhemmin häntä kohtaa väärinsiteeraamisen, vihaviestien ja mollaamisen ryöppy.

Suomalaisessa todellisuudessa salaviisaan korpikyräilyn perinne on toki pitkä. Kaikenlaisia reppuselkäjurnuttajia on pidetty todellisen viisauden haltijoina. Villin ihmisen syvällisyys, jota minkäänlainen kirjaviisaus ei ole päässyt turmelemaan, on ollut erityisesti mieskirjallisuuden hellityimpiä myyttejä. Ja nyt ovat ukset auenneet kaikille pylkkeröille!

Kun vain osaa auttavasti käyttää internetiä, löytyy foorumia joka lähtöön. Saa kommentoida lähes reaaliaikaisesti kaikkea mediassa kuulemaansa ja näkemäänsä - vailla vähintäkään vastuuta, sillä keskustelupalstoilla on lupa tuulettaa, vääristellä, leimata ja solvata kivasti nimimerkin suojasta, toki kritiikin kohteet nimeltä mainiten. Ja näin on oma mielipide ikuistettu pysyvästi sähköiseen arkistoon.

Nämä mielipidetöräykset tuovat klikkauksia myös perinteisten painettujen lehtien ylläpitämille sivustoille. Ja mitä enemmän klikkauksia, sitä merkittävämpää asiaa, näinhän ajattelu tätä nykyä menee.

Oireellista on myös sanomalehtien koveneva kamppailu digitaalisten lehtien lukijoista. Hufvudstadsbladetin päätoimittaja Hannu Olkinuora kommentoi lehtensä pääkirjoituksessa 2.1.2010, että HBL:n verkkosivujen ennätyskävijämäärä saavutettiin äskettäisellä uutisella pietarsaarelaisesta pedofiliatapauksesta. Ilmeisesti uutinen kiinnosti jopa yli kielirajan.

Haetaanko verkkolehdistä erilaista tietoa kuin paperilehdestä? Olkinuora toteaa myös, että verkossa julkaistava lehti täydentää erinomaisesti paperilehteä silloin kun on kysymys nopean tiedonvälityksen tarpeista; ja esimerkiksi pyhinä, jolloin painettua lehteä ei ole saatavilla, verkosta voi kätevästi saada päivitetyn tiedon.

Vastuullinen lehti, jonka palveluksessa on tiedonvälityksen ammattilaisia, kokeneita toimittajia ja kuvaajia, hallitsee menettelytapansa eikä syyllisty ylilyönteihin kovassakaan paineessa. Perinteisessä lehdessä myös vastuunkantajat on määritelty selkeästi.

Mutta kenenkään vastuu ei tunnu ulottuvan keskustelupalstoille, joita kunniallisetkin sanomalehdet pitävät verkkosivujensa suojissa. Jonkinlaisia valvojia palstoilla on, mutta näille tuntuu aivan hyvin sopivan se, että keskusteluissa solvataan ihmisten ulkonäköä ja ajatusmaailmaa ja vääristellään ihmisten puheita ja kirjoituksia niin paljon kuin jaksetaan ja ehditään.

Viestintäoikeuden tutkijatohtori Päivi Tiilikka toteaa Helsingin Sanomissa 6.1.2010, että nykyään asiantuntijat saattavat kieltäytyä menemästä mukaan ohjelmaan, johon liittyy mahdollisuus anonyymiin verkkokeskusteluun. Asiattoman kritiikin kohteeksi joutuminen ei houkuta aitoon ja hedelmälliseen keskusteluun.

Nimettömyyden suojissa voi nykyisin tehdä lähes rajattomasti pahaa toiselle ihmiselle. Eikä lähestymiskieltoa voi langettaa, sillä nykyinen mediajulkisuus suojelee puskasta ampujaa.

Kirjoittaja on kuopiolaissyntyinen kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Annoin toisen mahdollisuuden Muuntohiilelle

Totista on moneen lähtöön

Mitä sinulle kuuluu?

Vähänkinoli riittävästi.

Yhdysvallat on pettänyt kurdit toistuvasti

Valtio ei sovi yrityksen omistajaksi

Kaikki peliin

Vetäytyminen, jota ei ole edes tapahtunut

Radio, olet muistoissani aina

Piiskuri Kärnä myöntää muutoksen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...