Onnellisten heimo

Jouluaaton aattona olimme tyttären kanssa Hakaniemen hallissa kalaostoksilla. Väkeä oli paljon, vaikka oli vasta aamuvarhainen. Silti kaikki jonottivat sopuisasti, ja teräväkatseinen kauppias huomasi satunnaiset kiilaajat ja lähetti heidät jonon perille.

Muistin kaiken sota- ja pula-ajasta lukemani. Väsyneet, nälkäiset ihmiset joutuivat epätoivoon, jos joku etuili jonossa, ja käsirysy alkoi. Mielialaraporttien kirjoittajat seisoivat jatkosodan alla usein juuri hallien ja torien kalajonoissa kuullakseen, mitä kansa tuumi asioista.

Mutta miten nyt, runsauden aikaan? En kuullut kenenkään puhuvan muusta kuin siitä, ostetaanko ruisleipää vai saaristolaislimppua. Asiat ovat vielä hyvin, vaikka aamulla ennen halliin lähtöä kuulimme tyttären kanssa radion uutiskatsauksesta, että tulevina vuosina valtion ja kuntien menoista on säästettävä yhä enemmän.

Kotonani on koululainen ja itse olen kulttuurin pätkätyöläinen. Monella tavoin olen asemassa, jota säästöt ja leikkaukset voivat vaikeuttaa. Ystävieni ja tuttavieni vuodenvaihdetta varjostavat yt-neuvottelut. Kulttuurin alalla, niin kuin muuallakin yhteiskunnassa, tekijät joutuvat yhä useammin perustelemaan työnsä merkitystä.

Kulttuurin ja taiteen merkitys yhteiskunnalle on sivistävä, kasvattava ja tukeva. Kuopion kaupunginorkesteri ja kaupunginteatteri ovat olleet minun ihmiseksi kasvamisessani yhtä tärkeitä instituutioita kuin koululaitos ja terveydenhuolto.

Koskaan en unohda sitä tunnetta, minkä koin kansakoululaisena kaupungintalon koululaiskonsertissa – kun kapellimestari kohotti tahtipuikkonsa ja ensi kerran elämässäni sukelsin sinfoniaorkesterin äänien virtaan. Koko ruumiini täytti valtava ilo ja riemu ja olin monta päivää kohotetussa mielialassa.

Professori Hannu-Pekka Björkman kirjoitti taannoin Eeva-lehden kolumnissaan hienosti teatterin ihmeestä, siitä, miten katoava hetki näyttämöllä on tekijöilleen ja kokijoilleen niin merkityksellinen, että ihmiset palaavat sen äärelle kerran toisensa jälkeen.

Kulttuuri on yhteiskuntamme aineeton sementti. Se liittää ihmisiä yhteen kokemusten kautta. Se antaa tunteen jostain itseämme suuremmasta, käsityksen itsestämme osana yhteisöä. Yhteisöllisyys puolestaan ylläpitää halua huolehtia jokaisesta.

Kulttuuri ei tapahdu laitoksissa. Se tapahtuu ihmisissä, jotka taidetta nauttimalla oppivat käsittämään, miten monenlaisia kohtaloita maailmaan on mahtunut ja mahtuu.

Ihmiset jotka päästävät taiteen elämäänsä, eivät koskaan jää täysin yksin. He kuuluvat onnellisten heimoon.

Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Uusi tv-kanava jäi monilta huomaamatta

Susien suojelu jakaa mielipiteitä voimakkaasti

Joskus rooli tarttuu tiukasti näyttelijään

Voiko ihmisiä ja ihmissuhteita hinnoitella?

Henkinen minäni kaipaa Suomi-draamaa

Kuinka korvata maitotuotteita?

Miksi Yle väheksyy kirjallisuutta?

Onnellinen vainaja

Monenlaista uutista ja uutislähetystä

Brexit-sopu saavutettu – ja lehmät lentää

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...