Päin seinää ja kovaa

Ilmaston lisäksi huhtikuussa käydyissä eduskuntavaaleissa puhuttiin paljon myös koulutuksesta. Muisteltiin edellisen hallituksen koulutuslupauksia ja leikkauksia, joista koko suomalainen koulutusjärjestelmä peruskoulusta korkea-asteelle sai lupauksista huolimatta nauttia. Luvattiin rahaa tutkimukselle, peruskouluun ja toiselle asteelle. Lisää lähiopetusta ammattikouluihin ja ratkaisuja lukiokirjojen korkeisiin kustannuksiin opiskelijoille ja heidän perheilleen. Vaikka kaikki edelle mainitut vaalilupaukset toteutuisivatkin tulevalla hallituskaudella, juoksee Suomen koulutuspolitiikka edelleen päin seinää. Kovaa.

Nykypäivän koulutuspoliittisessa ilmapiirissä vallitsevana teemana leijailee, kuinka saadaan mahdollisimman nopeasti ja halvalla mahdollisimman monta ylioppilasta ja maisteria. Ajattelumalli haistattaa pitkät opiskelijoiden terveydelle tehden nuorista vain resurssin, jonka ainoa tarkoitus on tuottaa rahaa yhteiskunnalle olemalla hyviä veronmaksajia.

Unelmilla ei ole väliä. Ne kun ovat yleensä hieman riskialttiita ja työelämään täytyisi päästä kiinni mahdollisimman pian.

Elinkeinoelämää palvelevan tehokkuusvouhotuksen myötä on unohdettu, että Suomi tykkää mainostaa itseään tasa-arvoisena valtiona, jossa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua ja tehdä työtä, jonka kokee mielekkäänä. Tämä ei nykypäivänä kuitenkaan toteudu. Tasa-arvoa ollaan itse asiassa heikentämässä entisestään.

Tällä hetkellä päästäkseen opiskelemaan suosituimmille aloille täytyy ostaa valmennuskurssi. On arveluttavaa, kuinka tasa-arvo toteutuu tilanteessa, jossa ainoa keino päästä haluamalleen yliopistoalalle saattaa olla ostaa satojen eurojen arvoinen kurssi, johon läheskään kaikilla ei ole varaa.

Vuonna 2020 voimaan astuva yliopistojen valintauudistus laskee pääsykokeella sisään pääsevien opiskelijoiden osuutta. Pääsääntöiseksi valintareitiksi tulee ylioppilastodistus, eikä sekä pääsykokeen että todistuksen yhteispisteillä sisään pääseminen enää jatkossa ole mahdollista. Uusi ilmiö on ylioppilaskokeisiin valmentavat kurssit, joita valmennuskursseja järjestävät yhtiöt ovat suunnitelleet tarjoavansa lukiolaisille uudistuksen tultua voimaan.

On saatu aikaan tilanne, jossa jo ennestään suhteettoman raskaasta lukiosta on muodostumassa taistelutanner, jolla pärjäävät vain ne opiskelijat, joilla on varaa kustantaa valmennuskurssi ja joilla riittää mielenterveys runnoa suuria määriä sisältöjä pienessä ajassa. Tasa-arvoista?

Yliopistomaailmassa opiskelijoita patistetaan suorittamaan tutkintonsa määräajassa sillä verukkeella, että muutoin opintolainan hyvitys menetetään.

Elinkeinoelämästä on myös kyselty, onko järkevää edes opiskella maisterintutkintoa, kun pelkillä kandin papereillakin pääsisi jo töihin. Koulutus ja yleissivistys eivät ole enää itseisarvo. Koulutus on valtion ja liike-elämän näkökulmasta järkevää vain, jos se vaikuttaa merkittävästi bruttokansantuotteeseen.

Kuinka suuri hyöty Suomen valtion kassalle on, että maahamme valmistuu enenevissä määrin itsensä loppuun polttaneita maistereita ja ylioppilaita, jotka eivät opiskelurupeamansa jälkeen pääse enää edes aamulla sängystään ylös? Kuinka terveellä pohjalla ollaan, jos jo lukiossa voi palaa loppuun?

Muistaako kukaan enää sanontaa, jonka peruskoulun äidinkielen opettaja aina sanoi, kun alettiin kirjoittamaan esseetä?

Määrä ei tässäkään asiassa korvaa laatua.

Kirjoittaja kuuluu Savon Sanomien nuorten toimitukseen.

Uusimmat

Kolumnit

Sankarit ovat arvonsa ansainneet

Rukous ­– sydämen puhetta

Sinä olet lahjakkaampi kuin uskot

Kiva Kosice – kaupungissa viihtyy erinomaisesti

Ääni on annettava, vaikka henki menisi.

Tositelkkari voi olla hengenvaarallista

Puutarhan-

Mihin kohtaan laastari pitää laittaa?

Äänestäisikö eurovaaleissa?

Oodi Oodille

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...